Luoteisalueen säännös

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luoteisterritorion alueet mustalla.

Luoteisalueen säännös (engl. Northwest Ordinance) oli Yhdysvalloissa vuonna 1787 annettu säädös, jolla perustettiin niin sanottu Luoteisterritorio Ohio- ja Mississippi-jokien sekä Suurten järvien väliin jäävälle alueelle. Säädös loi pohjan myöhemmille territorioiden perustamisille Yhdysvalloissa. Sitä pidetään ennen nykyisen perustuslain säätämistä toimineen konfederaation kongressin merkittävimpänä saavutuksena.

Yhdysvaltojen itsenäistymisen jälkeen kolmentoista siirtokunnan länsipuolisten alueiden kohtalo oli epäselvä. Useat osavaltiot, muun muassa New York ja Virginia tekivät niihin kohdistuvia aluevaatimuksia. Itsenäisyyssodan päätyttyä vuonna 1783 alueet liitettiin Yhdysvaltoihin, ja niiden hallintoa koskenut kysymys piti ratkaista jotenkin. Ensimmäinen Luoteisaluetta koskenut laki hyväksyttiin konfederaation kongressissa vuonna 1784 Thomas Jeffersonin luonnoksen pohjalta. Se jakoi seudun joukoksi itsehallintoalueita, jotka saivat luvan lähettää yhden edustajan konfederaation kongressiin sitä mukaan kun niiden väkiluku ylittäisi 20 000 sekä luvan hakea osavaltion statusta kun niiden väkiluku saavuttaisi pienimmän olemassaolevan osavaltion koon. Sitä täydennettiin 1785 toisella lailla, joka määräsi alueet edelleen jaettaviksi nelikulmionmuotoisiin kaupunkikuntiin. Tämä jälkimmäinen laki muodosti pohjan Yhdysvaltain maanjakopolitiikalle aina vuonna 1862 säädettyyn Homestead Actiin saakka.[1]

Vuoden 1787 Luoteisalueen säännös korvasi vuoden 1784 lain. Sen mukaan jokaisen hallintoalueen kuvernöörin ja tuomareiden nimitys kuuluisi kongressille siihen saakka, kunnes alueen äänestäjien määrä ylittäisi 5 000, jolloin se voisi saada territorion aseman ja muodostaa oman edustuksellisen hallinnon. Luoteisterritorio voitaisiin jakaa kolmesta viiteen territorioon, jotka saavutettuaan 60 000 asukkaan rajan voisivat edelleen hakea osavaltion asemaa. Lisäksi säännös takasi Luoteisalueen asukkaille kansalaisoikeudet ja kielsi orjuuden kokonaan sen alueella. Luoteisalueen säännöksen suurin merkitys oli siinä, että se loi käytännön, jonka mukaisesti liittovaltion uudet alueet saivat mahdollisuuden päästä automaattisesti tasavertaiseen asemaan vanhojen osavaltioiden kanssa.[1] Tätä periaatetta sovellettiin myöhemmin Yhdysvaltojen laajentuessa aina Tyynenmeren rannikolle saakka.[2]

Luoteisterritorion alueista muodostettiin myöhemmin Ohion, Indianan , Illinoisin, Michiganin ja Wisconsinin osavaltiot.[3] Vuoden 1787 säännökseen sisältynyt orjuuden kieltäminen loi osaltaan pohjaa Yhdysvaltain myöhemmälle jakautumiselle niin sanottuihin vapaisiin ja orjavaltioihin, mikä puolestaan johti sisällissodan puhkeamiseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Northwest Ordinances (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.1.2014.
  2. Knut Mykland (suom. Heikki Eskelinen): Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset, s. 90. Otava, Helsinki 1985.
  3. Northwest Territory (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.1.2014.