Lola Montez

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lola Montez
Lola Montez (Josef Stielerin Ludvig II:n kaunokais-galleriaan maalaama muotokuva)
Lola Montez (Josef Stielerin Ludvig II:n kaunokais-galleriaan maalaama muotokuva)
Syntynyt 17. helmikuuta 1821
Sligon kreivikunta Irlanti
Kuollut 17. tammikuuta 1861 (39 vuotta)
Kansallisuus irlantilainen
Ammatti bolerotanssijatar

Lola Montez, oik. Eliza Roseanna Gilbert (17. helmikuuta 182117. tammikuuta 1861) oli irlantilaissyntyinen tanssijatar. vuonna 1846 hänestä tuli Baijerin kuningas Ludvig I:n rakastajatar, ja seuraavana vuonna hän sai Landsfeldin kreivittären arvonimen.[1] Hänen vaikutuksensa kuninkaasen johti levottomuuksiin Münchenissä. Viimeiset vuotensa Montez vietti Yhdysvalloissa.[1]

Lola Montezin elämään perustuu löyhästi Max Ophülsin elokuva Skandaalikuningatar vuodelta 1955.

Elämänkaari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanssitytöksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedot Lola Montezin syntymäajasta vaihtelevat usealla vuodella , mutta uskottavamman lähteen mukaan hän syntyi helmikuussa 1821. Hänen isänsä oli brittiläisen armeijan upseeri nimeltään Gilbert ja äitinsä kreolilaista syntyperää oleva irlantilainen hatuntekijätär.[2] Perhe muutti Intiaan Lolan ollessa lapsi. Hän joutui viettämän pitkiä aikoja yksinään, ja sitoutumaton elämä jätti pysyvän merkin. Noin kymmenvuotiaana Lola lähetettiin Englantiin kasvatettavaksi ja koulutettavaksi. Hän oppi käyttämään vieraita kieliä, keskustelemaan sujuvasti ja soittamaan pianoa kohtuullisesti.[3]

Vuonna 1837 Lola avioitui 16-vuotiaana luutnantti Thomas Jamesin kanssa ja pari siirtyi Intiaan. Intiassa Lola solmi suhteita muihin miehiin, ja hankki huonon maineen. Avioliitto purettiin viisi vuotta myöhemmin Kalkutassa. Tämän jälkeen Lola matkusti ympäri Eurooppaa eri miesystäviensä kustantamana. Samalla hän koulutti itsensa tanssijattareksi Madridissa, ja hänestä tuli donna Maria Dolorez. Sukunimen hän valitsi Espanjan tunnetuimman härkätaistelijan Montezin mukaan.[3]

Ensimmäinen Montezia käsittelevä artikkeli oli Borgå Tidningar-sanomalehden vuoden 1843 julkaisu, jossa uutisoitiin hänen ensimmäistä teatteriesiintymisestään Pariisissa. Montezista tuli lyhyessä ajassa ajalleen hyvin poikkeuksellisesti Euroopan-kuulu julkisuuden henkilö.[4] Lehdistö seurasi tarkkaan Montezin vaiheita ja hän esiintyi monissa Euroopan suurkaupungeissa vaihtelevalla menestyksellä. Uutiset kohdistuivat pääosin Montezin elämään Baijerissa vuosina 1846–1848. Samalla vuosikymmenellä Montez nousi myös Suomessa hyvin tunnetuksi, ja hänestä käytettiin nimeä "Landsfeldin kreivitär".[4]

Skandaalien täyttämä ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintymismatkoillaan ja yksityiselämässään Montez aiheutti monia skandaaleita ja jopa kaksintaisteluita. Hän jätti jälkeensä maksamattomia laskuja ja perikatoon ajettuja suosijoita, joihin kuului myös tunnettuja henkilöitä kuten Victor Hugo ja Franz Liszt.[3] Heidän lisäkseen Montez käytti vietätysvoimaansa kuninkaallisiin, ja sai Baijerin kuninkaan Ludvig I:n rakastumaan itseensä. Kuningas lahjoitti Montezille talon Münchenista, ja maksoi Montezin palvelusväen, kalustuksen ja korut. Lisäksi Montez nautti monista etuoikeuksista, jotka kuuluivat vain hallitsijaperheen jäsenille. Poliisijohtaja, joka tunsi Montezin maineen, tarjosi tälle 50 000 frangin korvausta Munchenista poistumisesta, mutta Montez kieltäytyi tarjouksesta. Lopulta hänet karkotettiin keväällä 1848 Münchenin levottomuuksien yhteydessä.[5]

Lola Montez 1851

Vuonna 1849 Montez avioitui Lontoossa nuoren ratsuväkiupseerin George Trafford Healdin kanssa. Hänen edellinen avioeronsa ei kuitenkaan ollut virallinen, ja Montez joutui syytteeseen kaksinnaimisesta. Päästyään vapaaksi takuita vastaan Montez pakeni Espanjaan. Seuraavan vuoden aikana hän palasi näyttämölle ja teki vuosina 1851 - 1853 kiertueen yhdysvaltain itärannikolle. Matkustettuaan sieltä San Franciscoon hän otti ohjelmistoonsa kuuluisan "hämähäkkitanssinsa". Heinäkuussa 1853 Montez avioitui San Francisco whigin päätoimittaja Patrick Purdy Hullin kanssa. Hieman myöhemmin Hull haki eroa, ja käytti puhemiehenään saksalaista lääkäriä, joka muutaman päivän kuluttua löydettiin ammuttuna läheiseltä mäeltä.[6]

Kiertue Australiaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 1855 Montez valitsi managerikseen näyttelijä Noel Follinin, ja purjehti tämän kanssa Sydneyin Australiaan. Elokuussa samana vuonna Montez avasi kiertueensa kuninkaallisessa Victorian teatterissa, jossa hän esitti paikallisten näyttelijöiden avustamana numeronsa Lola Montez Baijerissa. Sydneystä lähtiessään Montez jätti laskujaan maksamatta ja sai virkavallan peräänsä. Esiintyessään myöhemmin Melbournessa Montez joutui turvautumaan "hämähäkkitanssiinsa" yleisömäärien vähenemisen estämiseksi. Lehdisto tuomitsi Montezin tanssin säädyttömänä, mutta rauhantuomarina toimiva Melbournen pormestari kieltäytyi pidättämästä tätä. Marras-joulukuussa Montez esiintyi täysille saleille Adelaidessa, ja sai haltioituneen vastaanoton palattuaan Sydneyhin seuraavana vuonna.[6]

Helmikuussa 1856 Montez saavutti suurta suosiota esiintyessään Ballaratissa. Paikallisen lehdistön moittiessa Montezia epäsiveellisestä tanssista, tämä ruoski julkisesti lehden päätoimittajan Henry Seekampin.[6] Myöhemmin keväällä Montez kierteli Victorian osavaltion pienissä kaupungeissa. Palattuaan vuoden mittaisen kiertueensa jälkeen San Franciscoon, Montez ryhtyi luennoitsijaksi. Hän yritti tehdä paluuta tanssijana Yhdysvaltain eri kaupungeissa, mutta epäonnistui luomaan uutta uraa.

Montez kuoli Brooklynissa tammikuun 17 päivänä 1861 ja haudattiin Greenwoodin hautausmaahan rouva Eliza Gilbertin nimellä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Fokus s. 2712.
  2. Barth s. 229.
  3. a b c Barth s. 230.
  4. a b Saari, Emmi: Lola Montez Suomen lehdistössä Viitattu 18.4.2015.
  5. Barth s. 233-234.
  6. a b c d Cannon, Michael: Montez, Lola (1818–1861) Viitattu 18.4.2015. (englanniksi)