Liv Glaser

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liv Glaser

Liv Glaser (s. 23. syyskuuta 1935 Oslo) on norjalainen pianisti.[1]

Glaser syntyi viulisti Ernst Glaserin ja pianisti Kari Marie Aarvold Glaserin lapsena. Hän opiskeli Robert Rieflingin johdolla vuosina 1952–1956 ja tuli valituksi De unges konsertin solistiksi vuonna 1955 Ludwig van Beethovenin ensimmäisen pianokonserton esityksessä. Glaser jatkoi opintoja vuosina 1956–1959 Pariisin konservatoriossa pääopettajanaan Vlado Perlemuter. Siellä hän sai konservatorion ensipalkinnot pianonsoitossa (1958) ja kamarimusiikissa (1959). 1960-luvun alkupuolella Glaser sai lisäksi opetusta Ilona Kabosilta Lontoossa ja osallistui Wilhelm Kempffin Beethoven-kurssille Positanossa. Vuosina 1965–1966 häntä opetti Moskovan konservatoriossa Lev Oborin.[1]

Glaser konsertoi Oslossa ensimmäisen kerran vuonna 1960 soittamalla Beethovenin 4. pianokonserton Willem van Otterloon johdolla. Hän oli kuitenkin esiintynyt jo vuonna 1959 Bergenissä Robert Schumannin pianokonserton solistina Arvid Fladmoen johtaman Harmoniens orkesterin kanssa. Hän on tehnyt yhteistyötä myös sellaisten kapellimestarien kuin John Barbirollin ja Kirill Kondrašinin kanssa. Glaser on tulkinnut klassismin ja varhaisromantiikan teoksia historiallisin esityskäytännöin. Hän on muun muassa levyttänyt kaikki Wolfgang Amadeus Mozartin pianosonaatit sekä fortepianolla että nykyaikaisella pianolla. Muita säveltäjiä, joiden teoksia hänen ohjelmistoonsa on kuulunut, ovat olleet muiden muassa Johann Sebastian Bach, Béla Bartók, Claude Debussy, Maurice Ravel, Sergei Prokofjev, Edvard Grieg, Klaus Egge ja Agathe Backer Grøndahl. Glaser on esiintynyt säännöllisesti Bergenin kansainvälisellä festivaalilla ja soittanut duona Arve Tellefsenin kanssa.[1]

Glaser aloitti pedagogisen uransa tarjoamalla yksityisopetusta. Vuonna 1970 hän pääsi opettamaan Barratt Due -musiikki-instituuttiin ja vuonna 1973 Norjan valtiolliseen musiikkikorkeakouluun. Hänestä tuli jälkimmäisen professori vuonna 1994. Glaserille myönnettiin vuonna 1965 Kuninkaan kultainen ansiomitali ja vuonna 2004 Lindemanprisen. Glaser oli vuodesta 1971 naimisissa kulttuurijohtaja Carsten Edvard Munchin (k. 2005) kanssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Liv Glaser Norsk biografisk leksikon