Pianokonsertto (Schumann)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Robert Schumannin pianokonsertto a-molli op. 54 on yksi säveltäjänsä suosituimmista teoksista ja tämän ainoa pianokonsertto. Se kuuluu tärkeimpien romantiikan musiikin soolokonserttojen joukkoon.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schumann aloitti pianokonserton säveltämisen useaan otteeseen, mutta useat sävellykset jäivät keskeneräiseksi. Vuonna 1841 Schumann sävelsi fantasian pianolle ja orkesterille, ja tästä tuli myöhemmin pianokonserton ensimmäinen osa. Seuraavat osat sävellettiin vuonna 1845 ja kokonainen pianokonsertto kantaesitettiin tammikuussa 1846 Leipzigin Gewandhaus-konserttisalissa. Pianistina toimi Schumannin vaimo Clara ja esityksen johti Felix Mendelssohn Bartholdy. Teosta on usein verrattu Edvard Griegin pianokonserttoon ja onkin mahdollista, että Schumannin konsertto toimi eräänlaisena esikuvana norjalaisen säveltäjän teokselle.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schumannin pianokonsertto jakautuu kolmeen osaan:

  1. Allegro affettuoso
  2. Intermezzo
  3. Allegro vivace.

Toisen ja kolmannen osan välissä ei ole taukoa.

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schumannin pianokonsertosta on olemassa runsaasti levytyksiä. Esimerkkejä:

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]