Akaflieg Darmstadt/Akaflieg München DM-1

Wikipedia
Ohjattu sivulta Lippisch DM-1
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Akaflieg Darmstadt/Akaflieg München DM-1
Akaflieg DM 1.jpg
DM-1 Munchenin lentokentällä sodan jälkeen
Tyyppi Koepurjelentokone
Alkuperämaa Saksa
Valmistaja Akaflieg Darmstadt & Akaflieg München
Suunnittelija Alexander Lippisch
Valmistusmäärä 1
Muunnelmat Lippisch P.13a
Convair XF-92
DM-1 restauroitavana Yhdysvalloissa

Akaflieg Darmstadt/Akaflieg München DM-1 oli saksalainen deltasiipinen yksipaikkainen liitokone, joka rakennettiin suunnitteluasteelle jääneen Lippisch P.13a -hävittäjän lento-ominaisuuksien testaamiseksi 1944.[1] DM-sarja oli Darmstadtin ja Munchenin yliopistojen lentokerhojen (Akaflieg) yhteisprojekti. Konesarjaa suunniteltaessa kaikki rajat unohdettiin ja nykyisin mahdottomilta tuntuvia asioita tutkittiin tosissaan, mistä esimerkkinä DM-4 prototyypin suunniteltu 10 000 km/h huippunopeus.[1]

DM-1:n suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan aikana Alexander Lippisch suunnitteli patoputkimoottorikäyttöistä Lippisch P.13a –puolustushävittäjää.[2] Koneen hidaslento-ominaisuuksien ja deltasiiven muiden aerodynaamisten piirteiden tutkimiseksi Lippisch tilasi Akaflieg Darmstadtilta täysikokoisen moottoroimattoman version P.13a –hävittäjästä, joka sai nimen Darmstadt D-33. Akaflieg Darmstadtin työpaja pommitettiin syyskuussa 1944, jonka jälkeen työt siirtyivät Akaflieg Munchenin tiloihin Prien am Chiemseessä. Prienissä darmstadtilaiset Wolfgang Heinemann ja Hans Zacher rakensivat D-33:n loppuun munchenilaisten Klaus Metzner ja Hermann Nenninger kanssa. Valmistumisen jälkeen kone sai uuden nimen Akaflieg Darmstadt/Akaflieg München DM1. Sen koelennot alkoivat toukokuussa 1944 Spitzerbergissä Wienin lähellä. DM-1 oli rakennettu teräsputkista ja vanerista. Sen ohjaamo sijaitsi kolmiomaisen deltasiiven ja peräsimen kärjessä. Koneen lentoonlähtö tapahtui toisen koneen kyydissä (piggy-back) tai hinauksessa. DM-1 jäi toukokuussa 1945 Yhdysvaltain miehittämälle alueelle, ja sitä tulivat katsomaan Charles Lindbergh ja kenraali George S. Patton. DM-1 kuljetettiin Yhdysvaltoihin sen valmistumisen jälkeen marraskuussa 1945. NACA jatkoi sen testaamista tuulitunnelikokeilla Langleyn sotilaslentoasemalla Virginiassa. Ollessaan testattavana Langleyssa DM-1:een tehtiin voimakkaita muutoksia. Sen paksu siipiprofiili ja peräsin todettiin ongelmallisiksi niiden aiheuttaman suuren vastuksen takia, ja tästä syystä sivuperäsin purettiin ja korvattiin huomattavasti pienemmällä ja ohuemmalla. Ohjaamo siirrettiin samalla peräsimestä siipeen ja sen paikalle asennettiin tuulitunnelikokeita varten P-80-hävittäjän tuulilasi. [3] Näiden muutosten lisäksi siiven johtoreunaan asennettiin terävä jatke, jonka tosin huomattiin aiheuttavan pyörteitä siiven päälle.[4]

DM-1 vaikutti myöhemmin Convairin suunnittelemiin deltasiipisiin hävittäjiin, kuten XF-92, XFY, F2Y, F-102 ja F-106. Kone on nykyisin varastossa Smithsonian-instituutin ylläpitämässä Paul E. Garber Preservation, Restoration, and Storage Facilityssä.

Tekniset tiedot (DM-1)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[1]

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miehistö: 1
  • Pituus: 6.32 m
  • Kärkiväli: 6 m
  • Korkeus: 3.25 m
  • Siipipinta-ala: ~19 m2
  • Tyhjäpaino: 375 kg
  • Lentopaino: 460 kg

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huippunopeus: 560 km/h
  • Laskunopeus: 72 km/h
  • Suurin liitoluku: 7

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ryś, Marek: German Air Projects Vol. 2 - Fighters. Redbourn, UK: Mushroom Model Publications, 2004. ISBN 83-89450-07-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c DM1 bis DM4 Akaflieg Munchen. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi)
  2. Ryś 2004, 42-44
  3. Research Memorandum L7F16 5.7.1947. NACA. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi)
  4. Investigation of the DM-1 Glider 1.8.1946. NACA Langley. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]