Leningradin rock-klubi
Leningradin rock-klubi (ven. Ленинградский рок-клуб) oli 1980-luvun Leningradin historiallinen esiintymispaikka, joka sijaitsi kaupungin keskustassa Rubinstein-kadulla. Se oli perustettu vuonna 1981 KGB:n valvonnan alla ja siitä tuli ensimmäinen laillinen rockmusiikki-esiintymispaikka Leningradissa. Kaiken kaikkiaan se oli Neuvostoliiton suurin rokkilava, jolla esiintyivät sellaiset kuuluisat yhtyeet kuten Televizor, Kino, Alisa, Aquarium, Zoopark, Piknik, Automatic Satisfiers, DDT, NEP, Graždanskaja Oborona; ja jolla oli paljon vaikutusta venäläiseen rock-musiikkiin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leningrad oli pitkään ollut Neuvostoliiton rock-musiikin keskus, koska kenties Suomen läheisyyden ansiota oli helpompaa hakea länsimaista musiikkia. Jo vuodesta 1973 lähtien oli yrityksiä perustaa rokkiklubeja, mutta suurelta osin ne olivat epäonnistuneita.[1]
Rock club perustettiin 7. maaliskuuta 1981 Leningradin Inter-Union Talo Amatööri Luovuutta.[2] Yhdistys ammattiliittojen, jotka omistivat Talo Amatööri Luovuutta, saa laillisesti järjestää konsertteja ja välttää huomiota lainvalvontaviranomaisten.[3][4][2] Ammattiliittojen alueneuvosto jakoi laitteille 15 tuhatta ruplaa. Klubilla järjestettiin seminaareja rockestetiikasta, rockrunoudesta ja rytmistudiosta.[3]
Se oli tarkoitus järjestää samalla tavalla kuin Neuvostoliiton säveltäjien liitto ja sensuroida sanoituksia ja myöntää lupia esiintymiseen pyrkimyksenä estää yhtyeitä tekemästä paljon liian kiistanalaista. Tarjoamalla muusikoille paikan tavata, esiintyä ja keskustella heidän musiikistaan klubi tarjosi kuitenkin ennennäkemättömän määrän luovaa vapautta ja auttoi johtamaan Venäjän rock-vallankumoukseen. Oli rajoituksia siitä, mitkä bändit voivat esiintyä klubilla suurimman osan sen historiasta, ja ryhmien oli koe ennen toimeksiantoa.[5] Klubin ensimmäisen jäsenyyskortin sai ”beatles-ologist” Kolja Vasin.[6]
Rokkiklubi harjoitti konsertti-ja festivaalitoimintaa. Festivaaleilla Rock-Klubibändit joutuivat sanattoman säännön mukaan esittämään yleisölle ja tuomaristolle uutta ohjelmaa. Ensimmäinen Rock-klubifestivaali järjestettiin vuonna 1983, siitä lähtien rock-klubin sulkemiseen saakka se järjestettiin vuosittain. Tuolloin rock-klubilla aloitti sellaisia yhtyeitä kuin ”Kino”, ”Alisa”, ”Televizor”, ”Pop-mekaniikka” jne. Aleksandr Zhitinsky oli juhlien vakiovieras, joka julkaisi muistiinpanoja ”Aurora”-lehdessä.[7]
Seuran toimintaa valvoivat KGB, kommunistinen puolue ja Komsomolin kommunistinen nuorisojärjestö. Zhitinskyn ja Nikolai Mihailovin (rock-klubin pysyvä puheenjohtaja) mukaan KGB: n kuraattorit ”eivät luoneet paljon painetta” (yksi heistä jopa meni naimisiin Talo Amatööri Luovuutta: n kuraattorin kanssa).[8] Lisäksi George Gunitsky totesi, että ”rokkarit osoittautuivat täysin arvaamattomaksi yleisöksi. KGB valvoi edelleen alakuloisesti rock-klubia, mutta tämä antoi hyviä indikaattoreita vain raportteihin”.[9] 1980-luvun puolivälissä ja lopulla rock-klubin hallinnollinen kontrolli alkoi vähentyä, ja klubiin hyväksyttiin ne ryhmät, joita ei aiemmin voitu ottaa sinne ideologisen epäilyn vuoksi - ”Avtomaticheskie udovletvoriteli”, ”Yugo-Zapad” jne.[5][7]
Vuonna 1988 yhtye ”Scorpions” esiintyi spontaanisti rock-klubilla.[10] Yoko Ono vieraili myös klubilla.
Vuosina 1989–1991 Rock Club onnistui järjestämään kaksi suurta promootiota. Vuonna 1989 rock-klubi osallistui kansainväliseen liikkeeseen ”Next-stop Rock and Roll”, jonka tarkoituksena oli koota yhteen Neuvostoliiton nuoret ja tanskan, ruotsin, norjan, grönlannin ja islannin nuoret; kaksinkertainen livealbumi ”Laika” julkaistiin Neuvostoliiton ja Tanskan yhtyeiden osallistuessa. Vuonna 1991 järjestettiin rock-klubin 10-vuotisjuhlat.[3]
Käytännössä rock-klubi lopetti toimintansa vuonna 1991.[5]
Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leningradin rock-klubi näytti uuden musiikkityylin ennennäkemättömän isolle yleisölle. Se antoi alun Neuvostoliiton rock-toiminnalle. Klubin esiintyjät alkoivat kierrellä maata, esiintyä tv-ohjelmissa ja niiden lauluja alettiin soittaa radiossa. Tämä oli osa länsimaisen kulttuurin aseman vahvistumista Neuvostoliitossa.
Kuitenkin jotkut muusikot eivät pitäneet valtavirran maineesta ja hyväksymisestä, joita Leningradin rock-klubi toi heille. ”Me olemme liian virallisia nyt, liian vakavasti otettuja, että ne, jotka oli meidän kanssa ennen eivät enää ole varma meistä”, sanoi Aquariumin Boris Grebenštšikov The New York Timesin haastattelussa. ”Ei kukaan usko, että systeemi on muuttunut. He uskovat, että me olemme muuttuneet”. Joidenkuiden taiteilijoiden mielestä jäsenyys Leningradin rock-klubissa tarkoitti Neuvostovallan noudattamista.
Leningradin rock-klubi on yhdistetty sellaisiin muusikkoihin kuten Viktor Tsoi, Maksim Kuznetsov ja Viktor Sologub.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rock Club to Reopen? The Moscow News. Arkistoitu 20.12.2013. Viitattu 23.7.2013.
- ↑ a b Несгибаемые любители: Ленинградский рок-клуб отмечает 40-летие kommersant.ru. Arkistoitu 26.2.2021. Viitattu 4.5.2021.
- ↑ a b c Анатолий Гуницкий: «Рок-клуб был государством в государстве со своим микроклиматом»
- ↑ Сюр, СССР и святая бюрократия. Музыкальные критики рассуждают о Ленинградском рок-клубе tass.ru. Arkistoitu 10.3.2021. Viitattu 6.3.2021.
- ↑ a b c Chernov, Sergey: Rock revolution - Musicians reflect on the legacy of the Leningrad Rock Club 30 years after its creation The St. Petersburg Times. Arkistoitu 20.12.2013. Viitattu 8.3.2020.
- ↑ Zaitsev, Igor (1990). Soviet rock : 25 years in the underground + 5 years of freedom, The Archive of Contemporary Music, Moscow : Progress Publishers, 8. ISBN 978-5-01-001983-9.
- ↑ a b Фестивали Ленинградского рок-клуба: как это было. In Russian
- ↑ Рок, КГБ, Комсомол Радио Свобода. Arkistoitu 2.2.2021. Viitattu 28.1.2021.
- ↑ Gunitsky G. "Ленинградский рок-клуб: фрагменты хроники прошлых лет". — SPb.: 2020. — s.40—41.
- ↑ Lyster, Rosa: Patrick Radden Keefe Hopes Scorpions Fans Can Still Enjoy Wind of Change Vulture. 21.5.2020. Viitattu 28.2.2021. (englanniksi)