Graždanskaja Oborona

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Graždanskaja Oborona
(19842008)
Tiedot
Tyylilaji: punk rock, autotallirock, psykedeelinen rock, kokeileva rock
Kotipaikka: Omsk, Venäjä
Laulukieli: venäjä
Sivusto: gr-oborona.ru
Jäsenet
Jegor Letov  
Natalja Tšumakova  
Aleksandr Tšesnakov  
Pavel Peretoltšin  
Entiset jäsenet
Janka Djagileva  
Dmitri Selivanov  
Sergei Letov  
Levy-yhtiöt
HOR Music  
ГрОБ Records  

Graždanskaja Oborona (ven. Гражданская Оборона) oli Jegor Letovin johtama ja perustama neuvostoliittolainen ja sittemmin venäläinen punkrock-yhtye.

Yhtyeen nimi tarkoittaa ”väestönsuojelua”. Yhtye tunnetaan myös lyhenteellä GrOb (ven. ГрОб), joka tarkoittaa ”ruumisarkkua”. Myös lyhenne GO (ven. ГО) on käytössä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkutaival[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graždanskaja Oboronan juuret ovat 1980-luvun alussa, jolloin Letov ystävineen yritti luoda punkin, psykedelisen rockin ja autotallirokin yhdistävää musiikkia projektissa nimeltään Posev (ven. Посев, suom. Kylvö). Nimi otettiin emigranttivenäläisten Lännessä pyörittävältä, neuvostovastaista kirjallisuutta julkaisevalta kustantamolta. Jo se pelkästään olisi riittänyt syyksi vaikeuksiin viranomaisten kanssa. Yhtyeen kokoonpano vakiintui vuonna 1984, ja se otti uudeksi nimekseen Graždanskaja Oborona. Letov soitti lyömäsoittimia ja lauloi. Kitaristina oli Konstantin Rjabinov (joka siitä lähtien tunnettiin myös taiteilijanimellään Kuza Jo (ven. Кузя Уо ja basistina Andrei Babenko, joka tosin jätti yhtyeen jo vuoden 1985 alussa. Heti kohta myös Rjabinov joutui lähtemään, koska hänet väittämistään sydänvaivoistaan huolimatta passitettiin asepalvelukseen. Letov itse joutui psykiatriseen pakkohoitoon yritettyään itsemurhaa KGB:n sellissä. Letovin mukaan kaikki tämä tapahtui KGB:n aloitteesta tarkoituksena estää heitä tekemästä musiikkiaan. Toisten kommenttien mukaan valeitsemurhayritys ja mielisairaalaan joutuminen olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus armeijaikäisten rokkareiden keskuudessa. Se kun oli keino välttää asepalvelukseen ja sitä kautta todennäköisesti Afganistanin sotaan joutuminen.

Edellä mainituista vaikeuksista johtuen vuonna 1985 aloitetut albumit Poganaja molodež (ven. Поганая молодёжь, suom. Turmeltunut nuoriso) ja Optimizm (ven. Оптимизм , suom. Optimismi) saatiin valmiiksi vasta kolmea vuotta myöhemmin. Sitä ennen Letov äänitti vuonna 1986 omskilaisen rock-muusikon Jevgeni Filatovin kanssa akustisen albumin Igra v biser pered svinjami (ven. Игра в бисер перед свиньями, suom. Lasehelmipeliä sioille); Nimi on sanaleikki, jossa yhdistyvät sanonta helmiä sioille ja Hermann Hessen romaanin nimi Lasihelmipeli). Levyn materiaalista osa oli peräisin jo vuodelta 1983, mutta osa taas tuoretta. Monet kappaleista saivat sähköisen toteutuksen yhtyeen myöhemmillä albumeilla, erityisesti punaisella leyvllä.

Vuonna 1987 yhtye julkaisi kaiken kaikkiaan viisi albumia: Krasnyj albom (ven. Красный альбом, suom. Punainen levy), Myšelovka (ven. Мышеловка, suom. Hiirenloukku), Horošho! (ven. Хорошо, suom. Hyvä!! (tai Harašoo!)), Totalitarizm (ven. Тоталитаризм, suom. Totalitarismi) ja Nekrofilija (ven. Некрофилия, suom. Nekrofilia). Kaikkien näiden levyjen muusikkolista oli sama, siinä esiintyi outoja nimiä kuten rumpali Lukiž (yksi monista Leninin salanimistä), basisti (ven. Килгор Траут), joka on venäjännös Kurt Vonnegutin kirjojen päähenkilö Kilgore Troutista. Soolokitaristina ja äänensärkijänä (englannin sanasta fuzz, joka tarkoittaa slangissa myös jeparia) toimi majuri Meškov. Myöhemmin Letov tunnusti tehneensä ja äänittäneensä yksin kaikki levyt, ja Meškovin olleen häntä ahkerasti kuulustelleen KGB-upseerin nimi. Hän myös kertoi mielisairaala-aikanaan opetelleensa soittamaan kitaraa ja bassoa, jotta pystyisi tarvittaessa tekemään musiikkia vaikka yksin.

Vuonna 1988 Letov nauhoitti jälleen yksinään kolme albumia: Tak zakaljalas stal (ven. Так закалялась сталь, suom. Näin teräs karkaistui, viittaus Nikolai Ostrovskin Romaaniin Kuinka teräs karkaistui ja siitä tehtyyn elokuvaan); Vsjo idjot po planu (ven. Всё идёт по плану, suom. Kaikki sujuu suunnitelman mukaan) ja Boevoi stimul (ven. Боевой стимул, suom. taistelutahto). Äänityspaikkana oli yksi Letovin kodin huoneista, josta myöhemmin tuli kuuluisa Grob-studio (ruumisarkkustudio) Vielä tuohon aikaan yhtye ei voinut esiintyä julkisesti missään, eikä sen levyjä julkaistu virallisesti. Levyjä oli kuitenkin saatavilla kaikkialla Neuvostoliitossa ja yhtye oli hyvin suosittu, samaa sarjaa Kinon, Alisan, Nautilus pompiliuksen ja Bravon kanssa. GrObin musiikkia saattoi kuulla salaisissa kotikonserteissa mustasta pörssistä ostetuilta tai tuttavilta kopioiduilta c-kaseteilta. Kasetteja sitten edelleen kopioitiin omille tuttaville, jotka taas levittivät niitä eteenpäin. Olikin varsin tavallista, että musiikin tekninen laatu oli näillä magnitizdat-kopiolla hyvin kehno.

Perestroikan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitossa oli vuonna 1985 astunut valtaan uusi puoluejohtaja ja presidentti Mihail Gorbatšov, joka ajoi yhteiskunnallisia uudistuksia kutsuen niitä nimillä Perestroika (suom. uudelleenrakentaminen) ja Glasnost (suom. avoimuus). Yhteiskunnan ilmapiiri vapautui, ja pikkuhiljaa KGB:nkin kiinnostus Letovia kohtaan laimeni. Tosin ongelmatonta ei yhteiselo ollut vielä silloinkaan kun yhtye sai esiintyä julkisesti konserteissa ja festivaaleilla. Yhtyeeltä katkaistiin aina välillä sähköt kesken esiintymisen. Vielä vuonna 1988 Letov ja hänen tyttöystävänsä Janka Djagileva olivat jonkin aikaa KGB:n etsintäkuuluttamat heidän herätettyään pahennusta Novosibirskin rock-festivaaleilla, jossa he esiintyivät Adolf Hitler -nimisen yhtyeen solisteina.

Vuosina 1988-1989 yhtye keikkaili ahkerasti ja sen kokoonpano vaihtui useasti. Alkuperäisjäsenten Letovin ja Rjabinovin lisäksi yhtyeessä soittivat ainakin Oleg Sudakov (yhtyeen pitkäaikainen tuottaja), Igor Ževtun, Dmitri Selivanov, Janka Djagileva, Jevgeni Dejev, Arkadi Klimkin, Vadim Kuzmin ((sittemmin nimelläven. Чёрный Лукич tunnettu rock-persoona), Igor Starovatov, Viktor Sologub.

Graždanskaja Oborona pääsi ensimmäistä kertaa ihan oikeaan levytysstudioon vuonna 1989 Leningradissa. Paikallisen Auktsion-yhtyeen omistamassa studiossa he nauhoittivat studiolive-levyn nimeltään Pesni radosti i sžastja (ven. Песни радости и счастья), (suom. Ilon ja onnen lauluja) sekä paljon materiaalia myöhemmin samana vuonna julkaistuja neljää albumia varten: (ven. Здорово и вечно (mainiota ja ikuista), (ven. Армагеддон-попс (Populäärimusiikkia Harmagedonista), (ven. Война(sota), (ven. Русское поле экспериментов (Venäläinen koekenttä).

Huhtikuussa 1989 yhtyeen kitaristi Selivanov teki itsemurhan hirttäytymällä, mitä tapahtumaa Letov kommentoi tyylinsä mukaisesti laulussaan ven. Вершки и корешки: "Kevätsade kasteli herkkukaupan, Muusikko Selivanov kuristi itsensä kaulaliinalla, Kukaan ei tiennyt, että tulee hauskaa, Kukaan ei tiennyt, että kaikille tulee niin hauskaa".

Vuosina 1988-1990 Letov, Rjabinov ja Sudakov nauhoittivat kaiken kaikkiaan 15 albumia sivuprojektissaan Kommunizm (Kommunismi).

1990-luku ja uusi Venäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 yhtye nauhoitti albumin nimeltään Instruktsija po Vyzhivaniju, (ven. Инструкция по выживанию (suom. Selviytymisohje), jonka kaikki kappaleet olivat yllättäin vierailijan, Roman Neumoevin tekemiä. Huhtikuussa 1990 Letov sanoi saaneensa tarpeekseen yhtyeensä suuresta suosiosta ja liiallisesta kaupallisuudesta ja päätti lopettaa keikkailun 13.4.1990 pidetyn Tallinnan-konsertin jälkeen. Hän myös lopetti haastattelujen antamisen ja kaiken julkisuudessa esiintymisen. Kolmen vuoden ajan hän keskittyi vain psykedeelistä musiikkia soittavaan (ven. Егор и Опизденевшие (Jegor ja puhkipannut) -yhtyeeseensä, jonka kokoonpano tosin oli liki sama kuin Graždanskaja Oboronan.

Vanha tuttu nimi otettiin kuitenkin käyttöön kolmen vuoden kuluttua, ja "uusi" Graždanskaja Oborona soitti ensimmäisen keikkansa joulukuussa 1993. Konsertti päättyi mellakkaan yleisön ja miliisin välille sen jälkeen kun miliisi yritti estää liiallisen yleisömäärän pääsyn saliin. Samoihin aikoihin Letov ilmoitti muuttuneesta poliittisesta kannastaan eli tuestaan kansallismieliselle bolsevikkipuolueelle. Monet ottivat ilmoituksen järkyttyneinä vastaan, syyttivät anarkistina ja antikommunistina pitämäänsä Letovia petturiksi ja käänsivät häenlle selkänsä. Seuraavat vuodet Letov ja hänen yhtyeensä kiersivätkin maata äärikommunistien tukeman rock-liikkeen tilaisuuksissa. Letov myös tuk kommunistijohtaja Gennadi Zjuganovia vuoden 1996 presidentinvaaleissa.

Vuonne 1995 yhtye julkaisi levyt Solntsevorot (ven. Солнцеворот (suom. Päivänseisaus) sekä (ven. Невыносимая легкость бытия (suom. Olemisen sietämätön keveys).

Vuonna 1998 Letov yllättäen jättää Kansallisbolsevikkisen puolueen ja sanoutuu irti poliittisista äärilikkeistä. Vuonna 1999 Rjabinov jättää yhtyeen ja hänen paikkansa ottaa Letovin vaimo Natalia Tšumakova.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 yhtye julkaisi levyn Svezdopad (ven. Звездопад, suomeksi Tähdenlento, joka sisältää pelkästään vanhoja neuvostoaikaisia poliittisia ja muita kaikkien tuntemia lauluja. Vuonna 2004 yhtye juhli 20-vuotista taivaltaan esiintymällä runsaasti konserteissa. Usein mukana oli entisiä jäseniä yhtyeen historian varrelta. Tuolloin myös kuvattiin ensimmäinen yhteen konsertti-DVD. Niinikään vuonna 2004 yhtye äänitti kaksi albumia Dolgaja šastlivaja žizn (ven. Долгая счастливая жизнь (Pitkä ja onnellinen elämä) sekä seuraavana vuonna ilmestyneen Reanimatsija (ven. Реанимация (Tehohoito), joilla yhtyeen musiikillinen linja muuttui: sanoitukset olivat täysin epäpoliittisia ja musiikkityyliä kuvattiin psykedeeliseksi autotallirokiksi. Levyt saivat hyvät arvostelut erityiesti musiikillisten ansoittensa ja äänitysten parantuneen teknisen laadun ansiosta, mikä luettiin erityiesti vuonna 2005 yhtyeeseen liittyneen, tuottajanakin työskenneelleen, rumpali Pavel Peretoltšinin ansioksi. Yhtyeen levyillä alkoi kuulua monikerroksista kitarointia sekä urkuja.

Vuodesta 2005 lähtien Letov ja vaimonsa Natalia Tšumakova alkoivat myös remasteroida yhtyeen vanhoja äänityksiä ja julkaista niitä uudelleen digitaalisessa muodossa erikoispainoksina runsaasti kuvia, tekstiä sekä kommentteja sisältävien oheisvihkosten kera.

Voiton päivänä (9.5.) 2007 ilmestyi yhtyeen albumi Zachem snyatsya sni (ven. Зачем снятся сны (miksi unia nähdään), joka arvosteluissa kehuttiin yhtyeen valoisimmaksi ja positiivisimmaksi levyksi. Siitä ei mm. löydetty yhtään rumaa sanaa. Albumin julkaisukiertue jatkoi muutamaa vuotta aloitettua linjaa, jossa konserttipaikat olivat suuria ja niiden tekniset järjestelyt vaikuttavat. Levynjulkistamiskonsertti Moskovassa päätyi jälleen DVD:lle. Saman vuoden syksyllä yhtye kävi esiintymässä Norjan Tromssassa Ordkalotten-tapahtumassa. Sen jälkeen kiertue jatkui Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Toinen suuri kiertue oli suunniteltu vuoden 2008 alkupuolelle. Suunnitelmat kuitenkin kariutuivat yhtyeen johtohahmon äkilliseen kuolemaan kotikaupungissaan Omskissa 19. helmikuuta 2008. Kiertue muuttui lukuisiksi muistokonserteiksi ja valtavaksi huomioksi mediassa. Kommenteissa Letov laajalti tunnustettiin venäläisen rokin uranuurtajaksi.

Letovin kuoleman jälkeen yhtyeeltä julkaistiin kokoelmalevy vuonna 2009 sekä vanha konserttitaltiointi vuonna 2010. Myös muutama Letovilta jäänyt uudelleenjulkaisu saatettin loppuun. Yhtye ei ole tiettävästi esiintynyt Letovin kuoleman jälkeen, ja kaikki toiminta yhtyeen kotisivuilla on keskittynyt Letovin muiston vaalimiseen ja vanhan materiaalin uudelleenjulkaisuista tiedottamisiin.


Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Poganaja molodjož — 1985, 1987, 1988, 1989
  • Optimizm — 1985, 1986, 1988
  • Igra v biser pered svinjami — 1986
  • Krasnyi albom — 1986, 1987
  • Myšelovka — 1987
  • Horošo!! — 1987
  • Totalitarizm — 1987
  • Nekrofilija — 1987
  • Tak zakaljalas stal — 1988
  • Bojevoi stimul — 1988
  • Vsjo idjot po planu — 1988
  • Tošnota — 1989
  • Russkoje pole eksperimenta — 1988
  • Verški i koreški — 1989, 1990
  • Vsjo kak u ljudei — 1989, 1990
  • Voina — 1989
  • Zdorovo i vetšno — 1989
  • Armageddon-pops — 1989
  • Russkoje pole eksperimentov — 1989
  • Pojezd ušol — 1989, 2001
  • Svet i stulja — 1988—1989
  • Pesni radosti i stšastja — 1989
  • Istorija: Posev 1982-89 — 1989
  • Instruktsija po vyživaniju — 1990
  • Posledni kontsert v Talline — 1990
  • Kontsert v MEI. 17.02.90 (GO i Janka) — 1990
  • Pops: 1984-90 — 1990
  • Russki proryv v Leningrade — 1994
  • Solntsevorot — 1997
  • Nevynosimaja ljogkost bytija — 1997
  • Zvezdopad — 2002
  • Dolgaja stšastlivaja žizn — 2004
  • Reanimatsija — 2005
  • Lunnyi perevorot — 2005
  • Snosnaja tjažest nebytija — 2005
  • Zatšem snjatsja sny — 2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]