Viktor Tsoi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viktor Tsoi venäläisessä kahden ruplan postimerkissä vuodelta 1999 (Michel 762, Scott 6548)
Tsoin fanien ylläpitämä muistoseinä Moskovan Arbat-kadulla

Viktor Robertovitš Tsoi (ven. Виктор Робертович Цой, kor. 빅토르 로베르토비치 초이) (21. kesäkuuta 196215. elokuuta 1990) oli neuvostoliittolainen rockmuusikko. Hän oli Kino-yhtyeen keulahahmo: laulaja-lauluntekijä ja kitaristi.

Tsoi syntyi Leningradissa, nykyisessä Pietarissa korealaisjuuriselle insinööri-isälle ja venäläiselle liikunnanopettaja-äidille. Hän oli perheen ainoa lapsi. Viktor pantiin 12-vuotiaana taidekouluun, jossa hän sai ensimmäiset kokemuksensa musiikkiyhtyeessä soittamisesta Maksin Paškovin kanssa. Opinnot eivät kuitenkaan edistyneet toivotulla tavalla, ja hänet määrättiin ammattikouluun, josta hän valmistui puusepäksi. Musiikkiharrastusta hän ei kuitenkaan jättänyt, vaan osallistui 1970-luvulla erilaisiin soittoprojekteihin, muun muassa vanhan koulukaverinsa Aleksei Rybinin kanssa Piligrimy-yhtyeessä. 1980-luvulle tultaessa hän alkoi entistä enemmän viihtyä Leningradin punk-piirien johtavien hahmojen Maikin ja Svinin (suomeksi Sika) kanssa. He saivat jonkinlaista kuuluisuutta järjestämissään epävirallisissa olohuonekonserteissa. Tsoi ja Rybin myös matkustivat Moskovaan ja osallistuivat rock-hahmo Artemi Troitskin järjestämiin yksityisiin punk-konsertteihin. Tällä matkalla Akvarium-yhtyeen Boris Grebenštšikov sattui näkemään Tsoin junassa soittamassa ja hakeutui hänen juttusilleen tarjoten nuorelle rokkarille apuaan. Grebenštšikov oli suuri nimi ja osa Neuvostoliiton rock-kermaa. Hänen kauttaan Tsoi pääsi piireihin ja tutustui maan johtaviin rokkareihin, muun muassa Sergei Kurjohiniin.

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niinpä vuonna 1981 Tsoi ja hänen kaksi toveriaan, Aleksei Rybin ja Oleg Valinski perustivat yhtyeen nimeltään Garin i Giberboloidi, joka kohta pääsi legendaarisen Leningradin rock-klubin jäseneksi. Valinski joutui kohta armeijaan, mutta muut yhtyeen jäsenet alkoivat Grebenštšikovin johdolla nauhoittaa ensimmäistä albumiaan. Nauhoitus tapahtui oikeassa studiossa ja siihen osallistuivat kaikki Akvarium-yhtyeen jäsenet. Albumi nimeltään 45 ilmestyi seuraavana vuonna 1982. Yhteistyö Akvariumin kanssa jatkui koko vuosikymmenen ajan.

Syksyllä 1983 Viktor Tsoi hakeutui mielisairaalaan ja vietti siellä toista kuukautta. Näin hän välttyi asepalvelukselta ja sen jälkeen todennäköiseltä passitukselta Afganistanin sotaretkelle.

Kinosta tuli Venäjän musiikkihistorian tunnetuimpia populaarimusiikin esittäjiä. Se julkaisi 1980-luvulla useita levyjä ja esiintyi ahkerasti festivaaleilla ja konserteissa. Heistä tuli yksi rockin ”punaisen aallon” edustajista Yhdysvalloissa, mistä syystä heidän levyjään julkaistiin ja he tekivät konserttimatkan Yhdysvaltoihin.

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen puolivälissä Tsoi laajensi uraansa myös elokuvan pariin. Aluksi hän esiintyi muutamissa harrastelijoiden lyhytfilmeissä ja myöhemmin kokopitkissä, kuten alma-atalaisen Nugmanovin elokuvassa Igla (suom. Neula).

Vuonna 1988 ilmestynyt albumi Gruppa Krovi (suom. Veriryhmä) saavutti ilmiömäisen suosion, niin että alettiin puhua kinomaniasta. Menestys jatkui seuraavana vuonna ja Kinosta tuli superyhtye, joka veti aina täydet konserttisalit. Myös Tsoin roolisuoritukset elokuvissa alkoivat saada huomiota ja myös virallista tunnustusta.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1985 Viktor avioitui Marianna Igorevna Rodovanskajan kanssa, josta tuli nyt Marianna Tsoi. He saivat poikalapsen, Aleksanderin, lempinimeltään Sasha.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viktor Tsoi kuvattuna ihailijoiden hänen haudalleen pystyttämässä taulussa Pietarissa vuonna 1992

Tsoin viimeinen konsertti oli Moskovassa, kuuluisassa Lužnikin hallissa heinäkuussa 1990. Sen jälkeen Tsoi vetäytyi Kasparjanovin kanssa kesämökille Latvian Jurmalaan nauhoittamaan materiaalia uutta albumia varten.

Ollessaan matkalla viemään tehtyjä nauhoja Leningradiin, Tsoi joutui liikenneonnettomuuteen 15. elokuuta 1990 lähellä Tukums-nimistä pikkukaupunkia Riian lähettyvillä Latviassa. Tsoi kuoli välittömästi hänen ohjaamansa Moskvitš-henkilöauton ajauduttua vastaantulevalle kaistalle ja iskeydyttyä päin linja-autoa. Tutkimusten mukaan Tsoi nukahti autoonsa. Hän ei ollut juonut alkoholia vähintään kahteen vuorokauteen ennen kuolemaansa, joten nukahtamisen arvellaan johtuneen ylirasituksesta.

Yksi autossa ollut nauha pystyttiin pelastamaan, ja sillä olevat Tsoin lauluosuudet yhdistettiin yhtyetovereiden jälkeen päin tekemiin soitinosuuksiin. Näin syntyneestä Чёрный альбом (suom. Musta albumi) tuli Tsoin ja Kino-yhtyeen kaikkein suosituin levy.

Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tsoi haudattiin Pietarin Bogoslovskojen hautausmaalle. Kohta haudata tuli pyhiinvaelluskohde samaan tapaan kuin Jim Morrisonin haudasta Pariisissa.

Tsoin kuoleman jälkeen suurin osa hänen musiikistaan julkaistiin uudelleen etupäässä teknisen laadun parantamiseksi. Näiden moskovalaisen Moroz-levy-yhtiön toteuttamien uudelleenjulkaisujen takana ja osittain tuottajana on ollut leski Marianna. Hän myös huolehti siitä, että levyllä esiintyneet muusikot ovat saaneet osansa niiden tuotosta. Tosin Marianna Tsoin ja entisten Kino-yhtyeen jäsenten välillä käytiin jopa oikeusriitoja Kinon kappaleiden tekijänoikeuksista [1]. Marianna Tsoi on myös kirjoittanut yhdessä Rybinin kanssa Viktor Tsoista kirjan Totška otstšjota (Точка Отсчёта, suomeksi aloituspiste) sekä puuhasi tälle patsasta Moskovan Arbat-kadulle. Hän myös toimi muiden pietarilaisten rock-artistien tuottajana ja edustajana. Marianna kuoli vuonna 2005 syöpään.

Suomalainen tv-toimittaja Reijo Nikkilä teki Viktor Tsoista ja Kino-yhtyeen esiintymisestä harvinaisen filmireportaasin vuonna 1987 Moskovassa.[2]

Suomeksi Tsoin tekstejä on kääntänyt muun muassa Akseli Kajanto [3]. Myös joensuulainen Folkswagen-yhtye on kääntänyt ja levyttänyt muutaman Tsoin kappaleen. Vielä useampi on heidän keikkaohjelmistossaan venäjäksi laulettuna. [4].

Musiikkisensuurin kohteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kino-yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluva Hotšu peremen! (Haluan muutosta!, Хочу перемен!), jonka Viktor Tsoi esittää esimerkiksi kulttifilmi Assan (1987) loppukohtauksessa[5], joutui musiikkisensuurin kohteeksi Valko-Venäjällä vuonna 2011. Kappaleen julkinen esittäminen esimerkiksi radiossa kiellettiin.[6][7][8] Tämä on synnyttänyt monenlaisia vastareaktioita. Esimerkiksi venäläisen television Ykköskanavan poliittista satiiria viljelevässä animaatiosarjassa Mult Litšnosti animoitu presidentti Lukašenka esittää Tsoin kappaleen "sopivammin" sanoitettuna.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.sptimes.ru/index.php?action_id=2&story_id=4434
  2. Viktor Tsoi 45-vuotta 21.6. Reijo Nikkilän kuvitettu artikkeli Minun Venäjäni blogissa
  3. Akseli Kajannon kääntämiä tekstejä Kino-sivulla tusovka.fi-sivustolla (arkistoitu)
  4. Folkswagen/lyriikoita
  5. Solovjev, Sergei (ohjaaja): Assa (Kappale Hotšu peremen! tulee elokuvan loppukohtauksessa, tässä versiossa 2h 19min jälkeen. Filmin katselu/suoratoisto mahdollista ilmaiseksi Mosfilmin sivuilla, laitevaatimukset http://www.cinema.mosfilm.ru/Info.aspx)  1987. Mosfilm, cinema.mosfilm.ru. Viitattu 2013-01-09. (venäjäksi)
  6. Viktor Tsoi’s song banned on Belarusian radio 2011-07-18. charter97.org. Viitattu 2013-01-07. (englanniksi)
  7. Belarus: List of banned actors and musicians published 2011-03-09. freemuse.org. Viitattu 2013-01-07. (englanniksi)
  8. Valko-Venäjä kielsi "vallankumousrockin" 2011-07-19. radionova.fi. Viitattu 2013-01-07.
  9. Mult Lichnosti show: Want changes? Tighten your belt 2013-01-03. charter97.org. Viitattu 2013-01-07. (englanniksi)