Leea Virtanen
| Leea Virtanen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. huhtikuuta 1935 Lappee |
| Kuollut | 18. heinäkuuta 2002 (67 vuotta) Joensuu |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Folkloristiikka |
Lea (Leea) Marketta Virtanen (o.s. Tarvainen; 10. huhtikuuta 1935 Lappee – 18. heinäkuuta 2002 Joensuu) oli suomalainen folkloristiikan tutkija. Virtanen toimi suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa vuosina 1979–1994 eläkkeelle siirtymiseensä saakka.[1] Leea Virtaselle myönnettiin Kalevala-seuran tunnustuspalkinto vuonna 1994.[2]
Virtanen suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1959 ja filosofian lisensiaatin tutkinnon 1962 Helsingin yliopistossa. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1967 väitöskirjalla Suomalais-virolainen arvoitussarja.[1]
Virtasen tärkeimpiin tutkimusalueisiin kuuluivat esimerkiksi suomalais-virolainen kansanperinne, lastenperinne, paranormaalit ilmiöt ja nykytarinat. Hänen teoksiinsa kuuluu muun muassa Antti pantti pakana, joka kertoo koululaisten nykyperinteestä ja Varastettu isoäiti, joka esittelee aikansa tunnetuimpia suomalaisia ja kansainvälisiä kaupunkitarinoita.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virtanen syntyi Lappeessa Edit Hilma Charlotta Eklundin ja teologian tohtori Olavi Kaarlo Tarvaisen tyttäreksi. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Lappeen lisäksi Karunassa ja Iisalmessa. Hän meni naimisiin vuonna 1960 ja sai kolme lasta: Merja (s. 1963), Terhi (s. 1968) ja Martti (s. 1970). Leea Virtanen erosi aviopuolisostaan Mauri Ensio Virtasesta 1985.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomalais-virolainen arvoitussarja. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 282. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1966.
- Kalevalainen laulutapa Karjalassa. Suomi 1/113. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1968.
- Antti pantti pakana: Kouluikäisten nykyperinne. 2. painos (1. painos 1970). Helsinki: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00146-5.
- Tytöt, pojat ja tykkääminen. Helsinki: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00716-1.
- Kun kello pysähtyi: Tavallisen suomalaisen yliluonnolliset kokemukset. Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06562-5.
- Ujo piimä. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07432-2
- Telepaattiset kokemukset. Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-08412-3.
- Children’s Lore (1978).
- Onni yksillä: Kansanperinnettä ennen ja nyt. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1984. ISBN 951-717-354-7.
- Varastettu isoäiti: Kaupungin kansantarinoita. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6827-7.
- Nykymagian käsikirja. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-7161-8.
- Suomalainen kansanperinne. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 471. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988 (3. painos 1999). ISBN 951-717-500-0.
- Selevä pyy – Savon kansan sananparsia. Kustannuskiila, 1990.
- Kansanviisauden kirja. Koonnut Leea Virtanen. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17153-0.
- Arjen uskomuksia: Punatukkaiset ovat intohimoisia. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19219-8.
- Apua! Maksa ryömii: Nykyajan tarinoita ja huhuja. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0823-6.
- Kukkarokivi: Suomalaisen folkloren antologia. Folklore. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998. ISBN 951-746-023-6.
- Ellun kana ja Turusen pyssy: Kyllä kansa tietää. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-24027-3.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 824. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Ollikainen, Maria: Leea Virtanen 1935–2002 Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 28.2.2014. Viitattu 3.9.2009.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naakka-Korhonen, Mervi: Virtanen, Leea (1935–2002). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||||||||||||||
