Laodikea (Lykos)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Katunäkymä Laodikeassa

Laodikea Lykosjoen varrella (latinaksi Laodicea ad Lycum; turkiksi Lâdik) on antiikinaikainen kaupunki Vähässä-Aasiassa, nykyisessä Turkissa. Kaupunki sijaitsi noin 6 km nykyisen Denizlin kaupungin pohjoispuolella ja 10 km etelään Hierapoliksesta (nykyinen Pamukkale). Kaupunki sijaitsi Lykosjoen (nykyinen Çürüksu Çayı), erään Meanderin sivujoen varrella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laodikean perusti Antiokhos II Theos vuosien 261 ja 253 eaa. välisenä aikana vanhemman Diospolis-nimisen asutuksen paikalle. Kaupunki sai nimensä Antiokhos II:n vaimon Laodikeen mukaan. Rooman valtakunnassa Laodikeasta kehittyi taloudellinen ja hallinnollinen keskus. 1. vuosisadalla kaupunkia vahingoitti maanjäristys sekä keisari Tibriuksen että Neron aikana, mutta se rakennettiin kummallakin kerralla uudelleen.

Roomalaisena aikana Laodikea oli tärkeä puuvillan viljelyalueen keskus. Koska kaupungin lähellä sijainneen Pamukkalen vesi soveltui hyvin purppuravärjäykseen, kehittyi Laodikeasta purppuravärjäämöiden kaupunkin. Pamukkalen vesiä pidettiin sekä terveyttä tuovina että pyhinä, mikä toi kaupunkiin runsaasti sekä kylpylävieraita että pyhiinvaeltajia. He toivat mukanaan runsaasti vaurautta, ja Uuden testamentin aikana kaupunki oli eräs Vähän-Aasian vauraimmista.

Bysantin aikana maanjäristys tuhosi Laodikean vuonna 494, eikä kaupunki enää toipunut iskusta. Seldžukkien vallattua kaupungin 1100-luvulla he siirsivät kaupungin väestön läheiseen Denizlin kaupunkiin.

Laodikea Uudessa testamentissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laodikea mainitaan Uudessa testamentissa sekä Kolossalaiskirjeessä (2:1; 4:13,15,16) että Ilmestyskirjassa yhtenä Vähän-Aasian seitsemästä seurakunnasta.

Kolossalaiskirjeen 4:16 Paavali mainitsee Laodikean seurakunnalle lähetetyn kirjeen. Tämän lyhyen maininnan perusteella on myöhemmin syntynyt pseudepigrafinen Paavalin kirje laodikealaisille.

Laodikean seurakunta mainitaan Ilmestyskirjan 3. luvussa seitsemännen (ja viimeisen) lähetyskirjeen vastaanottajana (Ilm. 3:14-22). Seurakunta on ainoa, jolle ylösnoussut Kristus ei anna ainoatakaan kiitoksen sanaa. Se on selvästi vastakohta edeltävälle Filadelfian (eli "Veljesrakkauden") seurakunnalle, jolle Kristus ei taas sano ainoatakaan moitteen sanaa. Ilmestyskirjan mukaan Laodikean seurakunta kuvittelee olevansa rikas eikä missään puutteenalainen, mutta Kristus sanoo sen tosi asiassa olevan köyhä, kurja, sokea ja alaston (Ilm. 3:17). Kristus kehottaa Laodikean kristittyjä ostamaan "puhdistettua kultaa" (Ilm. 3:18; viittaus kultaisiin patsaisiin, joita kaupungissa myytiin pyhiinvaeltajille), "valkeat vaatteet" (viittaus kaupungin tekstiiliteollisuuteen) sekä "silmävoidetta" (viittaus kaupungissa myytyyn silmävoiteeseen, jota valmistettiin Pamukkalen vesistä). Tämän lisäksi laodikealaiset saavat moitteet siitä, että he ovat "haaleita", eivät kylmiä eivätkä kuumia. Tämä viittaus hengelliseen penseyteen ja väliinpitämättömyyteen selittyy sekin kaupungin ominaispiirteillä; läheisen Pamukkalen kylpylöiden vesi oli haaleaa, ei kylmää eikä kuumaa.

Koska Laodikean kristityt ovat selvästi ajautuneet hengelliseen kriisiin, on kaupunki usein nähty viimeisten päivien maallistuneiden kristittyjen vertauskuvana. Useat pikaista maailmanloppua ennustaneet saarnaajat ovat mieltäneet itsensä (tai heidän seuraajansa ovat mieltäneet heidät) "Laodikean seurakunnan sanansaattajaksi", joka yrittää herätellä hengelliseen uneen vaipunutta kristikuntaa. Tällaisessa roolissa itsensä näki esimerkiksi Jehovan todistajien perustaja Charles Taze Russell.