Seldžukkien valtakunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kartta seldžukien hallitsemasta alueesta, 1092

Turkkilaissukulaiset suur-seldžukit yhdistivät hallitsemansa alueet sunnalaiseksi valtioksi, jota muodollisesti hallitsi kalifi. Seldžukkien valtakunnan hajottua vain dynastian pieni sivuhaara säilyi Anatoliassa.

Valtakunnan alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamiin kääntyneet turkkilaiset kansat ottivat Lähi-idässä vallan suur-seldžukkien sulttaanikunnan vahvistumisen myötä. Aluksi Transoksaniaan asettuneet seldžukit olivat saaneet nimensä heimopäälliköltään Seldžukilta. He kääntyivät vuoden 960 paikkeilla sunnalaisiksi islamilaisiksi. Jakauduttuaan useiksi heimokunniksi seldžukit valloittivat Tughril Begin voitettua ghaznavidit Nišapurissa käsin vuonna 1042 Länsi-Iranin, hyökkäsivät 1052 Shiraziin asti ja alistivat vuonna 1054 ylivaltaansa Azerbaidžanin ja Khuzistanin. Vuonna 1055 Tughril Beg marssi Bagdadiin, vapautti kalifin šiialaisten buwahidien suojeluksesta ja astui itse näiden tilalle sulttaanina. Hänen veljenpoikansa Alp Arslan, joka nousi valtaistuimelle vuonna 1063, loi seldžukkien suurvallan visiirinsä, valtiomiehenä ja filosofina kunnostautuneen Nizam al-Mulkin kanssa. Vuonna 1071 Alp Arslan otti Bysantista merkittävän voiton Manzikertin taistelusta. Kun Alp Arslan oli vuonna 1072 murhattu, Nizam jatkoi Alpin pojan Malik Šahin kaudella johtavana hahmona. Vuonna 1092 hänestä tuli kiihkoislamilaisten assassiinien konnollisilla syillä; he vetosivat kalifien nimelliseen ylivaltaan. He loivat erinomaisen hallitun, jättimäisen valtakunnan, joka ulottui Keski-Aasiasta Iranin kautta Irakiin ja jossa oli varmoja kauppareittejä, viihtyisiä karavaaniseraljeja ja komeasti koristeltuja moskeijoita. Koraanikouluja, madrasoja, oli paljon, ja niissä paitsi opetettiin valtiollista suuntaan myös koulutettiin tulevaa hallintoeliittiä.

Moskeija Bagdadissa, Irakissa

Malis Šahin kuoltua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malis Šahin kuoltua valtataistelu romahdutti suur-seldžukkien valtakunnan, jonka Khwarismišaahit vuonna 1157 valloittivat. Sitä ennen vuonna 1078 muuan seldžukkien haara oli itsenäistynyt Anatolista. Sen sulttaani Kiliç Arslab II ja hänen seuraajansa taktikoivat taitavasti ristiretkeläisten ja bysanttilaisten välisessä voimakentässä ja loivat merkittävimmän hallitsijansa Ala ad-Din Kaiqubad I:n aikana (vallassa 1219-1239) hyvin organisoidun ja sotilaallisesti vahvan valtakunnan, jonka pääkaupunkina oli Konya eli Ikonium.

Vuoden 1242 jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1242 jälkeen sedžukit joutuivat jatkuvasti lännemmäksi hyökkäävien mongolien vuoksi yhä ahtaamalle ja kärsivät vuonna 1279 raskaan tappion Persian mongolien seuraajille, ilkaaneille. Anatolian seldžukkien viimeinen sulttaani Masud II kuoli vuonna 1308. Siinä vaiheessa seldžukit elivät jo hajallaan.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seldžukkien valtakunta.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seldžukkien valtakunnan karttoja.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.