Lähtöjä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Lähtöjä
おくりびと, Okuribito
Ohjaaja Yōjirō Takita
Käsikirjoittaja Kundō Koyama
Säveltäjä Joe Hisaishi
Kuvaaja Takeshi Hamada
Leikkaaja Akimasa Kawashima
Pääosat Masahiro Motoki
Ryōko Hirosue
Tsutomu Yamazaki
Kimiko Yo
Kazuko Yoshiyuki
Takashi Sasano
Valmistustiedot
Valmistusmaa Japani
Tuotantoyhtiö Shōchiku
Regent Releasing (USA)
Ensi-ilta Japanin lippu 13. syyskuuta 2008
Yhdysvaltain lippu 29. toukokuuta 2009
Kesto 131 min
Alkuperäiskieli japani
Aiheesta muualla
IMDb

Lähtöjä[1] (jap. おくりびと, Okuribito) on vuonna 2008 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva, jonka on ohjannut Yōjirō Takita. Elokuva voitti vuoden 2009 Oscar-gaalassa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon, vaikka ennakkosuosikkina pidettiin Ari Folmanin ohjaamaa Waltz with Bashiria.

Lähtöjä-elokuvan alkuperäinen nimi Okuribito tarkoittaa japanin kielessä vainajien saattamista tai lähettämistä, mutta sana ei ole yleisessä käytössä normaalissa arkikielessä. Elokuva on kuitenkin menestynyt sekä elokuvateattereissa että erilaisissa elokuva-alan palkintogaaloissa vaatimattomista ennakko-odotuksista huolimatta. Elokuva oli tuottanut 61 010 217 Yhdysvaltain dollaria Japanissa 12. huhtikuuta 2009 mennessä.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva kertoo tokiolaisessa sinfoniaorkesterissa selloa soittavasta Daigo Kobayashista (Masahiro Motoki), joka orkesterin pakkolakkautuksen jälkeen päättää myydä sellonsa pois, josta hänellä on vielä maksamatta suuri summa. Rahatilanteen vuoksi Daigo ja hänen vaimonsa Mika Kobayashi (Ryōko Hirosue) päättävät muuttaa asumaan Daigon entiseen kotikaupunkiin Sakataan, Yamagataan. Siellä Daigo päätyy etsimään töitä huomattuaan sanomalehdessä ilmoituksen, jossa etsitään työntekijää työhön, joka koskee "lähtöjä".

Daigo päättä tarttua tilaisuuten, uskoen ilmoituksen jättäneen NK Agencyn olevan matkatoimisto, ja menee työhaastatteluun. Daigo tajuaa myöhemmin joutuneensa hautaustoimistoon (NK tulee japanin kielen sanasta ' 納棺 nōkan ', joka tarkoittaa vainajan arkkuun laskemista), jota johtaa aluksi kovantuntuinen, mutta sarkastisen huumorintajun omaava herra Sasaki (Tsutomu Yamazaki), joka paljastuu kuitenkin mitä herkimmäksi ja taitavimmaksi ihmiseksi, mitä tulee vainajien viimeisen matkan valmisteluun. Daigo joutuukin kohtaamaan työssään paljon omia ennakkoluulojaan, kuin myös muidenkin, ja käsittelemään asioita, jotka saavat hänet todella miettimään mikä elämässä on tärkeää niin hänelle, vaimolleen kuin koko elämälle.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soundtrack[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan soundtrackin on säveltänyt useasti, kansainvälisestikin palkittu japanilainen säveltäjä Joe Hisaishi, joka tunnetaan mm. yhteistyöstään japanilaisen elokuvaohjaajan Hayao Miyazakin kanssa, jonka elokuviin Hisaishi on säveltänyt musiikin, kuten Naapurini Totoro, Kikin lähettipalvelu, Henkien kätkemä, Liikkuva linna ja Ponyo rantakalliolla. Elokuvan soundtrackin on tuottanut Universal Music ja se julkaistiin Japanissa 10. syyskuuta 2008.

  1. "Shine of Snow I" 1:12
  2. "Nohkan" 3:10
  3. "Kaisan" 0:53
  4. "Good-By Cello" 2:16
  5. "New Road" 1:15
  6. "Model 0:47
  7. "First Contact" 1:51
  8. 2Washing" 0:34
  9. "Kizuna I" 1:57
  10. "Beautiful Dead I" 3:12
  11. "Okuribito (On Record)" 1:51
  12. "Gui-Dance" 2:26
  13. "Shine of Snow II" 2:25
  14. "Ave Maria (Okuribito)" 5:29
  15. "Kizuna II" 2:04
  16. "Beautiful Dead II" 2:36
  17. "Father" 1:40
  18. "Okuribito (Memory)" 4:10
  19. "Okuribito (Ending)" 4:59

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]