Kyllikki Tiensuu
| Kyllikki Tiensuu | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. tammikuuta 1945 Parkano |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | professori, yliopistonlehtori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto (TK 1969, TL 1977, TT 1985) |
| Tutkimusalue | kirkkohistoria |
Kyllikki Elina Tiensuu (s. 17. tammikuuta 1945 Parkano[1]) on suomalainen kirkkohistorioitsija, teologian tohtori ja Helsingin yliopiston aiempi yliopistonlehtori. Hän on toiminut lukuisissa tieteellisissä ja kirkollisissa luottamustehtävissä.
Kansanopisto- ja yliopistoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmistuttuaan Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta vuonna 1969 Tiensuu työskenteli Nurmeksen evankelisen opiston rehtorina vuosina 1970–1994. Hän toimi Suomen Kansanopistoyhdistyksen hallituksen jäsenenä 1972–1994 ja toisena varapuheenjohtajana 1985–1994.[1]
Vuonna 1985 Tiensuu väitteli teologian tohtoriksi Helsingin yliopistossa arkkipiispa Edvard Bergenheimia koskevalla tutkimuksellaan. Hän toimi vuosina 1980–1985 kirkkohistorian assistenttina ja sen jälkeen määräaikaisissa tehtävissä apulaisprofessorina, professorina ja tutkijana. Vuonna 2003 hänet valittiin kirkkohistorian yliopistonlehtorin virkaan, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 2012.[1]
Tiensuu on toiminut muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hallituksessa varapuheenjohtajana ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan hallituksessa ja työvaliokunnassa. Hän oli Suomen kirkkohistoriallisen seuran hallituksen jäsen vuodet 1986–2006, joista puheenjohtaja vuodet 2000–2006. Hän on toiminut pitkään myös Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran hallituksessa.[1]
Kirkolliset tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiensuu sai Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lehtorin oikeudet vuonna 1973.[1] Hän toimi kirkolliskokouksen jäsenenä 1986–2003 ja ensimmäisenä varapuheenjohtajana 1996–2003. Varapuheenjohtajana toimiessaan hän poikkeuksellisesti avasi kevään 1998 kirkolliskokouksen arkkipiispa John Vikströmin sijasta. Avauspuheessaan hän painotti kristittyjen yhteisen todistuksen tarvetta.[2] Tiensuu on ollut jäsenenä myös Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliiton hallituksessa, Kirkon ulkoasiain neuvostossa ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen johtokunnassa.[1]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiensuu on Suomen Kansanopistoyhdistyksen, Suomen kirkkohistoriallisen seuran ja Satakuntalaisen Osakunnan kunniajäsen. Hän sai Alfred Kordelinin Säätiön yleisen kansansivistyspalkinnon vuonna 1989 ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Magister Bonus -palkinnon vuonna 1999. Kirkollisista ansioista hänelle myönnettiin vuonna 2010 Mikael Agricolan risti.[1][3] Professorin arvonimen hän sai vuonna 2014.[4]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiensuu on avioliitossa HTM Jari Lampisen kanssa.[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Edvard Bergenheim: toiminta koulumiehenä ja arkkipiispana vuoteen 1863. Väitöskirja. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1985. ISBN 951-9021-57-4.
- (& Heininen, Simo & Kortekangas, Paavo & Koskenvesa, Esko & Ripatti, Jaakko): Viipurin–Porvoon–Tampereen hiippakunnan historia 1554–2004. Helsinki: Edita & Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli, 2005. ISBN 951-37-4522-8.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Pappismatrikkeli Prästmatrikeln 2018, s. 859–860. Helsinki: Suomen kirkon pappisliitto, 2018. ISBN 978-952-94-0907-5.
- ↑ Antila, Jaakko Olavi: Kansankirkko ristipaineessa: Suomen luterilainen kirkolliskokous 1974–2011, s. 195, 233, 273, 389. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1407. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISSN 0355-1768. ISBN 978-952-222-544-3. doi:10.21435/skst.1407.
- ↑ Kyllikki Tiensuu (Helsingin yliopiston tutkimusportaali) Helsingin yliopisto. Viitattu 23.5.2019.
- ↑ Rautio, Pekka: Professorin arvonimi Pekka Leinolle ja Kyllikki Tiensuulle (16.05.2014) Teologia.fi. 19.05.2014. Arkistoitu 23.5.2019. Viitattu 23.5.2019.
| ||||||||||
