Kuparifosfidi
| Kuparifosfidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Cu3P |
| Moolimassa | 221,62 g/mol |
| Ulkomuoto | Harmaa kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 900 °C[2] |
| Tiheys | 6,4–6,8 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Kuparifosfidi eli fosforikupari (Cu3P) on kuparin ja fosfidi-ionien muodostama epäorgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa kuparin metallurgiassa ja fosforipronssien valmistamiseen.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kuparifosfidi on kellertävänharmaata, kovaa ja haurasta kidemäistä ainetta. Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee typpihappoliuoksiin. Aine kuuluu niin kutsuttuihin metallisiin fosfideihin ja johtaa sähköä. Kuumentamalla kuparifosfidia lyijyfluoridin kanssa muodostuu fosforitrifluoridia.[1][3]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuparifosfidia voidaan valmistaa kuumentamalla kuparia tai kuparijätettä fosforin kanssa. Punainen fosfori, valkoinen fosfori tai fosfiini reagoi vesiliukoisen kuparisuolan esimerkiksi kuparisulfaatin kanssa saostaen vesiliuoksesta kuparifosfidia.[1][3][4]
Kuparifosfidia lisätään kuparin joukkoon hapettumista estäväksi aineeksi ja parantamaan kuparin vetolujuutta. Se parantaa myös sulan kuparimetallin juoksevuutta. Sitä käytetään myös niin kutsuttujen fosforipronssien valmistamiseen ja jousissa.[1][3][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 535–536. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–61. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.4.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c D.E.C. Corbridge: Phosphorus, s. 97, 147, 1206. CRC Press, 2013. ISBN 9781439840887. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.4.2016). (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 683–684. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.4.2016). (englanniksi)
- ↑ Darrell C. Fee, David R. Gard & Chen-Hsyong Yang: Phosphorus Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 4.4.2016
- ↑ Perrin Walker,William H. Tarn: CRC Handbook of Metal Etchants, s. 352. CRC Press, 1990. ISBN 9780849336232. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.4.2016). (englanniksi)