Kulkunen
Wikipedia
Kulkunen eli peltru eli malamari on ontto metallinen pallo, jonka sisällä on jotakin helisevää ainetta. Palloja voidaan liittää usein yhteen vaikkapa erilaisiin kädensijoihin tai hihnoihin, jolloin aikaan saatua astiaidiofonista soitinta kutsutaan monikossa kulkusiksi.[1]
Kulkuset ovat tavallisesti läpimitaltaan 1-5 cm. Soittimen arvellaan olevan aasialaista alkuperää, mutta se on ollut pitkään tunnettu myös muissa sivilisaatioissa. Euroopassa jo kivikautisista hautapaikoista on löydetty savisia kulkusia.[1]
Kulkusia on aluksi käytetty lähinnä koristeina tai eräänlaisina suojeluvälineinä. Musiikkiin niitä alettiin käyttää keskiajalla. Soitinta käytetään erityisesti maalaistunnelman symbolina ja se kuvaa musiikissa usein hevosreellä ajamista.[1]
Pieniä kulkusia sanotaan joskus tiu'uiksi. Kulkusia on perinteen mukaan myös esimerkiksi tonttujen päähineissä ja joulupukin porojen kaulapannassa.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Suuri Musiikkitietosanakirja 3 He-Kuud, s. 261. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1990. ISBN 951-35-4727-2.

