Krakataun tulivuorenpurkaus 1883

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tulivuorenpurkaus litografiassa vuodelta 1888.

Krakataun tulivuorenpurkaus vuonna 1883 alkoi toukokuussa ja huipentui Krakataun saaren tuhoutumiseen saman vuoden elokuussa.

Purkautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krakatau-tulivuoren purkautuminen vuonna 1883 aiheutti valtavan tuhkapatsaan. Bataviassa (nyk. Jakarta), 160 km:n päässä kuultiin 20. toukokuuta tykistön ammuntaa muistuttavaa pauketta. Pienten räjähdyspurkausten sarja tuli Perboewatanista, yhdestä Krakataun kolmesta kraatterista. Kukkakaalia muistuttava purkauspatsas oli 3 km korkea, mutta kasvoi pian 11 km:n korkuiseksi. Patsaan alaosassa loimottivat oranssit laavapurkaukset.

Indonesian saarten edellisestä tulivuoren purkauksesta oli kulunut 200 vuotta. Krakatau hiljeni kesäkuun alussa, mutta alkoi purkautua uudelleen 16. kesäkuuta 1883. Samaan aikaan Perboewatanin kraatteri oli tuhoutunut pienehköissä räjähdyksissä. Heinäkuun puolivälissä tavattiin Sundasalmessa kelluvaa hohkakiveä. 11. elokuuta mennessä tuhka oli tuhonnut saaren kasvillisuuden.

Keskipäivällä 26. elokuuta tulivuori alkoi räjähdellä kymmenen minuutin välein ja sitten yhä tiheämmin. Aluksi tuhkaa nousi 25 km:n korkeuteen, ja illalla tuhkapilvi kohosi 36 km:n korkeuteen, jolloin tuhkaa levisi yli 320 km²:n alueelle. Salamat välähtelivät purkauspilvessä. Lähellä purjehtivien laivojen päälle satoi kiviä, hiekkaa ja tuhkaa, ja kovia hurrikaanimaisia tuulia alkoivat puhaltaa. Ensimmäiset tsunamit nousivat illasta alkaen. Ensin hyökyaallot olivat pieniä, sitten yhä korkeampia ja hengenvaarallisempia. Kymmeneltä illalla Telukbetungissa paiskautui aluksia maihin.

Aamun sarastaessa 27. elokuuta iskeytyi Jaavan rannikkoon, noin 60 km:n päässä oleviin Merakiin ja Anjeriin 14–40 m:n korkuisia aaltoja, jotka upottivat monia laivoja. Tuhka pimensi lähitienoot 18 tunniksi, ja Jakartassa satoi tuhkaa koko päivän. Purkaukset jatkuivat, jolloin tuhkapilvi nousi 80 km:n korkeuteen. Kovin räjähdys tapahtui kello 10:02, kun räjähdys romahdutti saaren magmakammioon. 23 km² saaresta romahti 6 km:n läpimittaiseen kalderaan.

Taivas alkoi seljetä vasta 29. elokuuta. Sundasalmen rannikkokaupungit tuhoutuivat. Sumatran Telukbetungissa yksi höyrylaiva kulki tsunamin mukana 2,5 km:n päähän sisämaahan. Celebesin saaren huuhteli 40 m korkea hyökyaalto. Vielä 80 km:n päässä Krakatausta aaltojen korkeus oli kaksi metriä.

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purkaus syöksi ilmoille n. 25 km³ kiveä ja tuhkaa. Punahehkuisia kiviä sinkoutui jopa 420 km:n päähän. Suurimmat ilmassa lentäneet lohkareet olivat läpimitaltaan 2,5 m. Suuria hohkakivilauttoja, jotka estivät laivojen purjehtimisen, ajelehti tuhansien kilometrien päähän.

Purkaus sai aikaan myös voimakkaimman äänen, minkä ihminen on merkinnyt muistiin. Purkauksen ääni oli voimaltaan 180 db 160 km:n päässä. Sen aiheuttama räjähdys kuultiin jopa Rodriguesin saarella Mauritiuksen lähellä Alice Springsissä Australiassa, 3 600–4 800 km:n päässä kuin etäisenä tykkitulena ja kiväärin laukauksina. Purkauksen synnyttämä paineaalto kiersi Maan ainakin kuusi kertaa.

Tuhka, kaasumaiset purkaustuotteet ja 30 m:n korkuinen tsunami tappoivat 3 000 ihmistä 13 km:n päässä tapahtumapaikalta Jaavalla ja Sumatralla. 90 % uhreista kuoli tsunameihin. 4 500 kuoli kuumiin tuhka- ja kaasupilviin, jotka olivat tappavan kuumia vielä 40 km:n päässä ja jäähtyneinä aiheuttivat kovia hurrikaanimaisia tuulia 65–80 km:n päässä. 165 kylää ja pikkukaupunkia tuhoutui ja 132 vaurioitui vakavasti. Tsunamit etenivät 3 200 km:n päähän Intiaan Kalkuttaan, jossa jokialuksia hajosi. Vesi nousi myös Englannin kanaalissa.

Purkauksen voima oli tulivuoriasteikolla VEI 6 200 Mt eli noin neljä kertaa suurempi kuin suurin ihmisen räjäyttämä vetypommi Tsar-Bomba. Purkaus sinkosi 10 km³ tiheää kiveä (DRE) vastaavan määrän ainetta. Räjähdys synnytti halkaisijaltaan n. 5 km:n suuruisen kraatterin. Purkaus hajotti 450 m korkean saaren pikkusaariksi, joiden keskellä syntyi jopa 275-metrinen syvänne.

Krakataun purkaus viilensi maapallon keskilämpötilaa, koska se tuotti stratosfääriin rikkihappopisaroista koostuvan aerosolipilven. Rikkihappoa sinkoutui stratosfääriin kaikkiaan 30–50 Mt. Vuosien 1884 ja 1885 vaihteessa ilmakehän läpinäkymättömyys, optinen paksuus oli 0,15. Rikkihappo pysyi ylemmässä ilmakehässä noin kolme vuotta. Aurinko näytti rikkihappoaerosolipilvessä vihreältä tai siniseltä pallolta. Auringon ympärille ilmestyi miltei valkoinen haloilmiö, Bishopin rengas. Lisäksi nähtiin normaalia näyttävämpiä auringonlaskuja.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]