Konvoluutio
Matematiikassa ja erityisesti funktionaalianalyysissä konvoluutio on kahden funktion
ja
välille määritelty operaatio, joka tuottaa uuden funktion
. Konvoluutiota käytetään tilastotieteessä, signaalinkäsittelyssä ja differentiaalilaskennassa. Erityisesti diskreettiä konvoluutiota käytetään digitaalisessa signaalinkäsittelyssä signaalin suodattamiseen.
Määritelmä[muokkaa]
Konvoluutio määritellään jatkuville funktioille integraalina
tai tämän kanssa yhtäpitävästi
Määritelmissä integrointi ulottuu funktioiden määrittelyalueen yli. Konvoluutio voidaan jakaa integroinnin kannalta lineaariseen konvoluutioon ja jaksolliselle funktioille määriteltyyn ympyräkonvoluutioon.
Diskreeteille funktioille konvoluutio määritellään vastaavasti sarjakehitelmänä
.
Lukuteoreettisille funktioille on määritelty Dirichlet'n konvoluutio:
Konvoluution ominaisuuksia[muokkaa]
Konvoluution ominaisuudet vastaavat monia reaalilukujen kertolaskun ominaisuuksia:
- Assosiatiivisuus
- Distributiivisuus
- Kommutatiivisuus
- Skalaarimonikerta
- Konvoluution derivaatta
Konvoluutioteoreema[muokkaa]
Tärkeimpiä konvoluution ominaisuuksia on konvoluutioteoreemana tunnettu ominaisuus, jonka mukaan kahden funktion konvoluution Fourier-muunnos on näiden funktioiden Fourier-muunnosten tulo, eli
,
missä
ja
ovat funktioiden
ja
Fourier-muunnoksia. Teoreema pätee myös Laplace-muunnokselle ja diskreetissä tapauksessa Z-muunnokselle. Konvoluutioteoreema pätee myös monille muille integraalimuunnoksille.


.





,