Konstantin Lopušanski
| Konstantin Lopušanski | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. kesäkuuta 1947 Dnepropetrovsk, Neuvostoliitto |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja |
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Konstantin Sergejevitš Lopušanski (ven. Константин Сергеевич Лопушанский, s. 12. kesäkuuta 1947 Dnepropetrovsk, Neuvostoliitto) on venäläinen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Lopušanskin syntymäkaupunki sijaitsee nykyisen Ukrainan alueella.
Lopušanski valmistui vuonna 1970 Kazanin konservatoriosta viulunsoittajaksi. Kolme vuotta myöhemmin hän suoritti tohtorin tutkinnon Leningradin konservatoriossa lopputyön aiheena taidekritiikki. Opetettuaan muutamia vuosia entisissä opinahjoissaan Lopušanski ryhtyi opiskelemaan 1970-luvun lopulla käsikirjoittamista ja ohjaamista.
Elokuvaopinnot valmistuivat vuonna 1979, ja Lopušanski pääsi Andrei Tarkovskin avustajaksi ohjaajamestarin kuvatessa Stalkeria. Samaan aikaan alkoi myös Lopušanskin oma ohjaajaura. Vuonna 1978 syntyi ensimmäinen lyhytelokuva Sljozy v vetrenuju pogodu ja paria vuotta myöhemmin julkaistiin hänen elokuvaopintojensa lopputyö Solo (1980), joka kertoo toisen maailmansodan aikaisesta Leningradin piirityksestä.
Kahden lyhytelokuvan jälkeen valmistui ensimmäinen pitkä elokuva Kuolleen miehen kirjeet (Pisma mjortvogo tšeloveka 1986), joka sijoittuu ydintuhon jälkeiseen maailmaan. Elokuva oli suuri menestys kotimaassa ja nähtiin taajaan myös ulkomailla, muun muassa Cannesin elokuvajuhlilla. Toinen ohjaustyö Posetitel muzeja (1989) sijoittuu jälleen ydintuhon jälkimaisemiin ja vuonna 1994 valmistunut Russkaja simfonija täydensi Lopušanskin ydintuho-trilogian.
Seuraavaa elokuvaa saatiin odottaa aina vuoteen 2002 saakka, vaikka käsikirjoitus oli valmiina jo vuonna 1996. Vuosisadan loppu (Konets veka) on aikalaisfilmi ja tositarina äidin ja tyttären suhteesta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisellä Venäjällä. Vuonna 2006 Lopušanski palasi scifin pariin ja filmasi Strugatski-veljesten suomentamattoman tarinan Gadkije lebedi.[1]
Vuonna 2013 Lopušanski teki venäläis-suomalaisen yhteistyöelokuvan The Role, joka sijoittuu vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeiseen Viipuriin ja 1920-luvun Neuvostoliittoon. Pääosaa elokuvassa näytteli Maria Järvenhelmi.[2]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Role (2013)
- Gadkije lebedi (2006)
- Vuosisadan loppu (Konets veka 2002)
- Russkaja simfonija (1994)
- Posetitel muzeja (1989)
- Expulsion From Hell (1988)
- Kuolleen miehen kirjeet (Pisma mjortvogo tšeloveka 1986)
- Solo (1980), lyhytelokuva
- Sljozy v vetrenuju pogodu (1978), lyhytelokuva
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lopušanskin esittely Russia-InfoCentre. Viitattu 3.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Kolmelle suomalaiselokuvalle Eurimages-tuki 12.3.2012. Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 3.7.2012.
| ||||||||||||||||||
