Kuolleen miehen kirjeet
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
|
|
|
| Ohjaaja | Konstantin Lopušanski |
| Käsikirjoittaja | Konstantin Lopušanski Vjatšeslav Rybakov Boris Strugatski |
| Säveltäjä | Aleksandr Žurbin |
| Kuvaaja | Nikolai Pokoptsev |
|
|
|
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
| Tuotantoyhtiö | Lenfilm |
| Ensi-ilta | 1986 13. helmikuuta 1987 |
| Kesto | 88 min |
| Alkuperäiskieli | venäjä |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
Kuolleen miehen kirjeet (Письма мёртвого человека, Pisma mjortvogo tšeloveka) on Konstantin Lopušanskin ohjaama dystopiaan sijoittuva neuvostoliittolainen tieteiselokuva, joka valmistui vuonna 1986.
Juoni [muokkaa]
Tietokonevirheen vuoksi syttyneen ydinsodan jälkeen kaupungin asukkaat asuvat bunkkereissa. Kaupunki on tuhoutunut ja saastunut radioaktiivisista aineista. Ulkona riehuu ydintalven hyytävä myrsky ja ihmiset liikkuvat ulkona vain välttämättömissä tapauksissa suojapuvuissa ja kaasunaamareissa.
Päähenkilö on Nobel-palkittu professori, joka asuu museon bunkkerissa ja yrittää auttaa muita selvinneitä aikuisia ja lapsijoukkoa. Professori kirjoittelee mielessään kirjeitä kuolleelle pojalleen selvitäkseen. Hän on pettynyt, että tiede johti katastrofiin. Monet ihmiset kuolevat säteilyyn. Myös professori saa kuolettavan annoksen säteilyä ja kuolee lopulta.
Elokuva päättyy suojavarusteisten lasten kulkueeseen halki pimenevän maailman. Monet kriitikot [1] sanovat kulkueen symboloivan yli kaiken pahan henkiin jäävää toivonkipinää... joskin esitetään myös epäilys ovatko lapset sittenkin kuin Brueghelin maalauksen Sokeat hahmot jotka vain seuraavat yhtä sokeaa johdattajaansa...
Näyttelijät [muokkaa]
| Rolan Bykov | ... professori |
| Josif Ryklin | ... Hümmel-isä |
| Viktor Mihailov | ... Hümmel-poika |
| Vatslav Dvoržeski | ... pappi |
| Vera Maiorova | ... professorin vaimo |
| Nora Grjakalova | ... rouva Tescher |
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Elokuvan arvosteleva käsiohjelma, Suomen Elokuva-arkisto
