Killing Joke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Killing Joke
(1978–1996, 2002–)
Killing Joke Ilosaarirockissa vuonna 2009.
Killing Joke Ilosaarirockissa vuonna 2009.
Tiedot
Tyylilaji: Post-punk
Uusi aalto
Industrial metal
Goottirock
Kotipaikka: Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.killingjoke.com
Jäsenet
Jeremy ”Jaz” Coleman  
Kevin ”Geordie” Walker  
Martin ”Youth” Glover  
Paul Ferguson  
Reza Udhin  
Entiset jäsenet
Paul Raven  
Ben Calvert  
Martin Atkins  
Dave Kovacevic  
Nick Holywell-Walker  
Geoffrey Dugmore  
Ted Parsons  
Dave "Taif" Ball  
Dave Grohl  
Troy Gregory  
Levy-yhtiöt
Candlelight Records  
Spinefarm  
Cooking Vinyl  
Zuma Recordings  
Butterfly  
Invisible  
E.G. Records  
Malicious Damage  

Killing Joke on brittiläinen post-punk-, uusi aalto- ja industrial metal -yhtye, joka perustettiin vuonna 1978. Perustajajäsenet Jeremy ”Jaz” Coleman (laulu, syntetisaattorit ja sovitukset) ja Kevin ”Geordie” Walker (kitara) ovat olleet yhtyeen ainoat pysyvät jäsenet.

Yhtyettä pidetään laajasti yhtenä merkittävimmistä 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun post-punk/uusi aalto -ryhmistä. Killing Joke vaikutti voimakkaasti yhtyeisiin kuten Nirvana, Ministry, Nine Inch Nails, Big Black, Prong, Metallica, Jane’s Addiction, Soundgarden, Foo Fighters, Econoline Crush, Faith No More ja Korn, jotka kaikki ovat jossain vaiheessa antaneet syvästi kiitosta ”The Jokelle”. Killing Joke vaikutti huomattavasti myös goottirock-suuntaukseen: esimerkiksi ensimmäinen suomalainen goottirockyhtye Musta Paraati nimeää Killing Joken vaikuttajakseen.

Killing Joken musiikki koostuu tyypillisesti hypnoottisista, metallisista kitaroista ja raskaista, tanssittavista rytmeistä. Colemanin lavaesiintyminen on ritualistista ja laulu vaihtee puhelaulusta raspiseen ärjyntään, välillä uhkaavaan murinaan ja toisinaan tunteelliseen ja melodiseen ilmaisuun. Synkeät, pahaenteiset syntetisaattorikuviot ja laajakantoisetkin, goottilaiset koskettimet ilmenevät vaihtelevilla asteilla. Koskettimet olivat kantava elementti varsinkin yhtyeen 1980-luvun tuotannossa. Geordie ei koskaan soita kitarasooloja, mutta hänen ainutlaatuinen tyylinsä on saanut ylistystä muun muassa Eddie Van Halenilta ja Jimmy Pagelta.

Killing Joken albumit ovat kehittyneet tyyliltään joka julkaisulla, säilyttäen kuitenkin tunnistettavan sävynsä. Yhtye kehittyi 1970-luvun post-punkista ja dub reggaestaan varhaisen 1980-luvun ”tribaaliseen” proto-industrial metaliin, lisäten tasaisesti enemmän koukkuja ja syntetisaattoreita. Yhtye muuttui nousujohteisen progressiiviseksi 1980-luvun lopulla, jonka jälkeen he alkoivat lisätä tanssimusiikin elementtejä 1990-luvulla.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konserttitallennealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Nervous System" (1979)
  • "Wardance" (1980)
  • "Change" (1980)
  • "Requiem" (1980)
  • "Follow the Leaders" (1981)
  • "Empire Song" (1982)
  • "Chop-Chop" (1982)
  • "Birds of a Feather" (1982)
  • "Let's All Go (to the Fire Dances)" (1983)
  • "Me of You?" (1983)
  • "Eighties" (1984)
  • "A New Day" (1984)
  • "Love Like Blood" (1985)
  • "Kings and Queens" (1985)
  • "Adorations" (1986)
  • "Sanity" (1986)
  • "America" (1988)
  • "My Love of This Land" (1988)
  • "The Beautiful Dead" (1990)
  • "Money Is Not Our God" (1991)
  • "Change: The Youth Mixes CD" (1992)
  • "Exorcism" (1994)
  • "Millenium" (1994)
  • "Pandemonium" (1994)
  • "Jana" (1995)
  • "Democracy" (1996)
  • "Love Like Blood/Intellect" (1998)
  • "Loose Cannon" (2003)
  • "Seeing Red" (2003)
  • "Hosannas from the Basements of Hell" (2006)
  • "European Super State" (2010)
  • "In Cythera" (2012)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]