Keltavatsamurmeli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keltavatsamurmeli
Marmot-edit1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha
Heimo: Oravat Sciuridae
Alaheimo: Xerinae
Tribus: Marmotini
Suku: Murmelit Marmota
Laji: flaviventris
Kaksiosainen nimi
Marmota flaviventris
(Aubudon & Bachman, 1841)
Synonyymit
  • Marmota (Petromarmota) flaviventris [2]
Alalajit [2]
  • M. f. flaviventris
  • M. f. avara
  • M. f. dacota
  • M. f. luteola
  • M. f. nosophora
  • M. f. notioros
  • M. f. obscura
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Keltavatsamurmeli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Keltavatsamurmeli Commonsissa

Keltavatsamurmeli (Marmota flaviventris) on murmeleiden sukuun kuuluva oravalaji. Sitä tavataan läntisessä Pohjois-Amerikan Kanadan eteläosista Yhdysvaltain eteläosiin. Se on keskikokoinen jyrsijä ja pituudeltaan 47–70 senttimetriä. Sen asuinalueet ovat yleensä lämpimiä ja kuivia ja sijaitevat noin 2 000 metrin korkeudella vuoristoissa. Lajin yksilöt elävät sekä yksin että yhteisöissä, ja ne viettävät suuren osan elämästään talvihorroksessa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltavatsamurmelit ovat pieniä tai keskikokoisia jyrsijöitä. Koiraat ovat 3–5,2 kilon painoisia ja 49–70[3] senttimetrin pituisia. Naaraat ovat hieman pienempiä, ja niiden paino on 1,6–4 kiloa ja pituus 47–67 senttimetriä.[4] Myös kuivilla alankoalueilla elävät yksilöt ovat yleensä pienempiä kuin keskikosteilla vuoristoseuduilla elävät lajitoverit. Hännän pituus on 13–22 senttimetriä. Keltavatsamurmelin vartalo on tukeva ja pää lyhyt ja leveä. Korvat ovat pienet ja karvaiset.[3]

Lajin aluskarva on pehmeää, tiheää ja villaista selän ja kylkien puolella. Karkeamman ja pidemmän peitinkarvan kärjet ovat vaaleat ja varret tummemmat. Lajin turkki on yleisväriltään kellanruskea, mutta kaulan sivuilla on kellertäviä täpliä ja silmien välissä valkoisia pilkkuja, vatsa on keltainen tai oranssinruskehtava ja jalat ovat pähkinänruskeat tai tummanruskeat.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltavatsamurmelia elää Pohjois-Amerikan länsiosissa. Sen levinneisyysalue ulottuu Kanadasta Brittiläisen Kolumbian kaakkois- ja Albertan eteläosista Yhdysvaltojen eteläosiin. Yhdysvalloissa etelärajana ovat Sierra Nevada ja White Mountains eteläisessä Kaliforniassa ja Nevadassa, Utahin eteläosat ja Sangre de Cristo Mountains pohjoisessa New Mexicossa.[1]

Keltavatsamurmelit elävät yleensä suhteellisen lämpimissa ja kuivissa ympäristöissä keskikorkeuksilla. Elinympäristönä voi olla puoliaavikko, metsämaat, metsäaukiot tai alppiniityt. Suurin osa yksilöistä asuu noin 2 000 metrissä. Levinneisyysalueen eteläosissa asuinalueet ovat pääosin korkeammalla, ja esimerkiksi White Mountainsilla lajia tavataan vain yli 2 000 metristä.[3]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras ja kaksi poikasta.

Keltavatsamurmelit elävät yksin, pareissa tai yhdyskunnissa. Yhdyskunnat ovat yleensä muodostuneet yhdestä tai useammasta aikuisesta uroksesta, 1–5 naaraasta ja niiden jälkikasvusta. Käytännössä kaikki koiraat ja hieman alle puolet naaraista lähteävät synnyinyhteistöstään yleensä noin vuoden ikäisinä.[1] Keltavatsamurmelit tulevat koloistaan ulos yleensä pian auringonnousun jälkeen, ja ne viettävät aamun ensitunnit aurinkoa ottaen ja puhdistaen itseään. Aamupäivän aikana ne ruokailevat. Tämän jälkeen ne jälleen ottavat aurinkoa ja harjaavat itseään sekä myös viettävät pitkiä aikoja koloissaan. Iltapäivällä ne ruokailevat uudelleen. Laji on kasvinsyöjä, ja sen ruokavalioon kuuluu monenlaisia ruohoja, kukkia ja siemeniä.[3]

Keltavatsamurmelit viettävät jopa 80 prosenttia elämästään koloissaan maan alla. Niiden talvihorros kestää yleensä kahdeksan kuukautta syyskuun alkupuolelta toukokuulle. Horroksen kesto voi kuitenkin vaihdella vuodesta riippuen. Kaikista murmeleista vain keltavatsamurmelit ja metsämurmelit eivät horrosta yhteisöissä, vaikkakin nuoret keltavatsamurmelit saattavat joskus horrostaa myös yhteisössä.[3]

Keltavatsamurmeli tulee sukukypsäksi noin kahden vuoden iässä, mutta vain neljännes naaraista lisääntyy heti kaksivuotiaana.[3] Koiraat saavat ensimmäiset jälkeläisensä yleensä kolmevuotiaana tai vanhempana.[1] Vuodessa on yksi parittelukausi, joka kestää noin kaksi viikkoa talvihorroksesta heräämisestä. Tiineys kestää noin 30 vuorokautta, minkä jälkeen naaras synnyttää 3–8 poikasta. Vastasyntyneet poikaset ovat noin 11,1 senttimetriä pitkiä ja painavat noin 33,8 grammaa. Poikaset tulevat ulos pesästä noin kolmen viikon ikäisinä, jolloin vanhempien huolenpito niitä kohtaan alkaa vähetä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Linzey, A.V. & NatureServe (Hammerson, G.): Marmota flaviventris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Marmota (Petromarmota) flaviventris Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h Hwang, S: Marmota flaviventris Animal Diversity Web. 2011. University of Michigan. Viitattu 2.2.2012. (englanniksi)
  4. Marmota flaviventris North American Mammals. Smithsonian Institute. Viitattu 2.2.2012. (englanniksi)