Kello (elokuva)
| Kello | |
|---|---|
 Riitta Havukainen Maritana |
|
| Ohjaaja | Anssi Mänttäri |
| Käsikirjoittaja | Anssi Mänttäri |
| Tuottaja | Anssi Mänttäri |
| Kuvaaja | Heikki Katajisto, Tahvo Hirvonen, Risto Laasonen |
| Leikkaaja | Mika Kaurismäki, Raija Talvio |
| Pääosat |
Paavo Piskonen Riitta Havukainen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Reppufilmi Oy |
| Ensi-ilta |
2. maaliskuuta 1984 |
| Kesto | 67 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Katsojat | 1 246[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Kello on suomalainen draamaelokuva vuodelta 1984. Teoksen on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut Anssi Mänttäri. Tarina kertoo avioliittoonsa kyllästyneestä Laurista, joka kohtaa rakkauselämäänsä turhautuneen Maritan.
Kello on julkaistu myös DVD:nä.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Paavo Piskonen | … | sosiologian dosentti Lauri Valjakka, "Lasse" |
| Riitta Havukainen | … | sihteeri Marita Kunnas |
| Tiina Bergström | … | Marianne Kunnas, pikkusisko |
| Benjamin Oroza | … | Pave, muusikko |
| Juhani Laitala | … | Laurin koulukaveri |
| Tarja Keinänen | … | Ulla Valjakka, Laurin vaimo |
| Jone Takamäki | … | nuoriso-ohjaaja |
| Matti Pellonpää | … | rehti mies |
| Kirsi Tykkyläinen | … | nainen junassa |
| Anneli Kanto | … | nainen junassa |
| Vappu Jurkka | … | Maritan äiti |
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lauri Valjakka matkustaa vaimoineen junalla kohti Helsinkiä; vaimo puhuu puhumasta päästyään itsestään ja perheestään: "Me molemmat vanhemmat ollaan niin risasia, että ainakin lapsista on tultava tasapainosempia". Lauri tuskaantuu vaimonsa pälätykseen. Juna saapuu Helsinkiin noin kello 12.45. Lauri lähtee asemalta omille teilleen, kohtaa muutaman mielenkiintoisen ihmisen, kunnes tapaa ravintolassa nuorehkon, puoleensavetävän Marita Kunnaksen. Lauri päätyy Maritan kanssa tämän hulppeaan kotiin. Myöhemmin käy ilmi, että asunto kuuluu Maritan tuttavaperheelle, joka on talvet pois Suomesta.
Marita valittaa, että hänen äitinsä haluaa edelleen kontrolloida hänen elämäänsä. Lauri puolestaan tilittää omaa elämäänsä, ja kertoo pettyneensä avioliittoonsa ja lapsiinsa. Ammatiltaan mies on sosiologi ja käyttää perheestä termiä "kulutusyksikkö". Kulttuuri on hänen mielestään "viettienergian tuhoamista". Maritaa alkaa jurppia Laurin tapa siteerata kuuluisia ajattelijoita; hänen mielestään Lauri yrittää vain peittää sen, että tämä tuli Maritan luo ensisijaisesti seksin takia. Lauri ja Marita suorittavat noin 20 sekuntia kestävän aktin sohvalla. Sen jälkeen avautumiset ja tilitykset jatkuvat.
Marita kertoo, kuinka hänellä on taipumus rakastua kerta toisensa jälkeen itselleen sopimattomiin miehiin. Maritan ja Laurin keskustelu yltyy huutamiseksi ja käsirysyksi. Keskellä yötä asunnolle tulla tupsahtavat Maritan pikkusisko ja tämän poikaystävä. Nelikko käy vaivaantunutta keskustelua. Lopulta Marita antaa Laurista pikaisen "psykoanalyysin": hänen mielestään Lauri ei osaa rakastaa eikä luoda. Aamulla Laurin ja Maritan tiet erkanevat ilmeisen lopullisesti.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uuden Suomen Heikki Eteläpää arvioi Kellon heikonlaiseksi, kehuja hän antaa vain muutamalle sivuosanäyttelijälle. Myös Aamulehden Reijo Noukka on penseä arvioissaan. Ilta-Sanomien Sakari Toiviaisen arviossa Kello on "suomalaisen perusmiehen pinnistetty yritys irrota totunnaisista kuvioista, 'pitää hauskaa' juomalla viinaa ja iskemällä naisia".[1][2]
Helsingin Sanomien Arto Pajukallion mielestä Kellon merkitys vahvistuu suhteessa Mänttärin koko tuotantoon ja kaupunkilaisten ihmissuhteita kuvaavaan sarjaan.[3]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kello kuuluu Mänttärin tuotteliaiden vuosien harvoin esitettyihin elokuviin.[3] Teos pääsi Guinessin Suureen ennätyskirjaan 86: sen kuvaamiseen oli käytetty vain 36 tuntia kahtena perättäisenä vuorokautena.[2] Tiukalla kuvausaikataululla ohjaaja halusi saattaa näyttelijät samankaltaiseen paineeseen kuin näiden roolihahmot. Kaupallisesti Kello menestyi vielä heikommin kuin Mänttärin 1980-luvun alkupuolella ohjaama trilogia: se keräsi elokuvateattereihin vain runsaat tuhat katsojaa. Televisioensi-ilta 19. lokakuuta 1988 sai noin 850 000 katsojaa.[1]
DVD:n kannessa on mainittu kolmantena päähenkilönä Matti Pellonpää. Kohtaus jossa Pellonpään näyttelemä hahmo on mukana, kestää vain noin 55 sekuntia. Maritan äitiä näyttelee Vappu Jurkka, rooli on kreditoimaton.[1] Kellon DVD-julkaisuun on sisällytetty myös lyhytelokuva Sallan sohvalla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elokuvauutiset.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||