Kaukoidän tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaukoidän tasavalta
Дальневосточная Республика
Dalnevostotšnaja Respublika
1920 – 1922
Kaukoidän tasavalta   Coat of Arms of Far Eastern Republic (1920).png
Far Eastern Republic (orthographic projection).png
Valtiomuoto Tasavalta
Pääkaupunki Verhneudinsk (elokuuhun 1920)
Tšita
Historia
 –Perustettu
 –Lakkautettu

6. huhtikuuta 1920
15. marraskuuta 1922
Virallinen kieli venäjä
Valuutta rupla
Edeltäjä(t) Flag of Russian SFSR (1918-1937).svg Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta
Seuraaja(t) Flag of Russian SFSR (1918-1937).svg Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta

Kaukoidän tasavalta (ven. Дальневосто́чная респу́блика, Dalnevostotšnaja respublika) oli Venäjän Itä-Siperiassa ja Kaukoidässä vuosina 1920–1922 sijainnut valtio. Se käsitti Taka-Baikalian, Amurin, Primorjen ja Kamtšatkan alueet sekä Sahalinin pohjoisosan.[1] Pääkaupunkina oli aluksi Verhneudinsk ja lokakuusta 1920 lähtien Tšita.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukoidän tasavalta oli Neuvosto-Venäjästä riippuvainen[2] väliaikainen puskurivaltio, jonka tarkoituksena oli estää Venäjän ja Japanin välinen sotilaallinen selkkaus ja luoda edellytykset ulkomaisten ja valkoisten joukkojen karkottamiseksi. Sitä johtamaan perustettiin maaliskuussa 1920 VKP(b):n Kaukoidän byroo. Tasavalta julistautui itsenäiseksi 6. huhtikuuta 1920 Verhneudinskissa (nykyinen Ulan-Ude) pidetyssä edustajainkokouksessa, joka valitsi väliaikaisen hallituksen.[3]

Perustamisvaiheessa tasavalta hallitsi vain Baikalin ranta-aluetta. Neuvosto-Venäjän tuella[4] perustettiin Genrih Eihen johtama Kaukoidän tasavallan kansan vallankumousarmeija, joka valtasi Grigori Semjonovin joukkojen ja japanilaisten hallussaan pitämän Tšitan lokakuussa 1920. Japanilaiset vetäytyivät alueelta aikaisemmin solmitun Gongotan sopimuksen perusteella.[2]

Tammikuussa 1921 pidettiin tasavallan perustuslakia säätävän kokouksen vaalit, joihin osallistui bolševikkeja, menševikkejä, sosialistivallankumouksellisia, perustuslaillisia demokraatteja ja eräiden muiden puolueiden edustajia.[2] Bolševikit ja heitä tukenut talonpoikaisryhmä saivat 72,6 % äänistä. Keväällä pidetty perustuslakia säätävä kokous hyväksyi tasavallalle demokraattisen perustuslain ja valitsi Aleksandr Krasnoštšokovin johtaman hallituksen ja Pjotr Nikiforovin johtaman ministerineuvoston.[4] Sotaministeriksi ja kansan vallankumousarmeijan ylipäälliköksi nimitettiin Vasili Blücher.[2]

Toukokuussa 1921 valkoiset ottivat japanilaisten joukkojen tuella vallan Vladivostokissa ja valloittivat joulukuussa Habarovskin. Vuoden 1922 alussa tasavallan hallituksen päämieheksi tuli Nikolai Matvejev. Helmikuussa alkaneessa vastahyökkäyksessä kansan vallankumousarmeija löi valkoiset joukot Volotšajevkan aseman luona, valtasi Habarovskin ja lokakuussa 1922 Vladivostokin.[4] Taistelujen loppuvaiheessa sotaministerinä ja armeijan ylipäällikkönä toimi Ijeronim Uborevitš.[2]

Japanilaisten vetäydyttyä Kaukoidän tasavallan[4] kesällä 1922 valittu[2] kansankokous päätti sen liittymisestä Venäjän SFNT:hen. Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea vahvisti päätöksen 15. marraskuuta 1922.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 7, s. 514–515. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.
  2. a b c d e f g Entsiklopedija Zabaikalja: Dalnevostotšnaja respublika Viitattu 16.1.2010. (venäjäksi)
  3. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 7, s. 514. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.
  4. a b c d e Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 7, s. 515. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.