Karl-Marx-Allee

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karl-Marx-Allee Berliinissä. Etualalla Strausberger Platz, taustalla Frankfurter Tor kaksoistorneineen.

Karl-Marx-Allee on katu Berliinissä, Saksan pääkaupungissa, Mitten ja Friedrichshainin kaupunginosissa. Katu on nimetty filosofi Karl Marxin mukaan, ja sitä reunustaa huomattava rivistö sosialistista klassismia edustavia rakennuksia. Karl-Marx-Allee alkaa Alexanderplatzilta ja jatkuu Strausberger Platzin kautta Frankfurter Torille, jossa se muuttuu Frankfurter Alleeksi. Katu on osa Bundesstraße 1:stä ja Bundesstraße 5:tä ja sen alla kulkee Berliinin metron linja U5.

Kadun alkuperäinen nimi oli Große Frankfurter Straße ja se oli Berliinistä Frankfurt an der Oderiin johtaneen päätien alku. Alexanderplatzilta itään lähtenyt katu kulki läpi Friedrichshainin työläiskaupunginosan, ja sitä reunustivat ennen toista maailmansotaa tiheästi rakennetut vuokrakasarmit. Kadun alkuperäinen rakennuskanta tuhoutui kuitenkin maan tasalle toisen maailmansodan pommituksissa. Berliinin jaossa Große Frankfurter Straße jäi Itä-Berliinin puolelle, ja 21. joulukuuta vuonna 1949 DDR:n sosialistinen hallinto antoi sille uuden nimen Stalinallee Josif Stalinin 70-vuotispäivän kunniaksi. Itä-Berliinin jälleenrakennusohjelmassa Stalinallee valittiin arvokkaimmaksi kohteeksi ja siitä ryhdyttiin rakentamaan uuden sosialistisen Itä-Saksan paraatikatua.[1]

Stalinalleen ensimmäinen vaihe Strausberger Platzilta Frankfurter Torille rakennettiin 1950-luvun aikana. Sen suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Hermann Henselmann, Egon Hartmann, Hans Hopp, Richard Paulick, Karl Souradny ja Kurt Leucht. Tätä katuosuutta reunustavat rakennukset edustavat sosialistista klassismia, tyyliä joka oli noussut kukoistukseen Stalinin Neuvostoliitossa. Kadun varteen nousseet valtavat kerrostalot varattiin asunnoiksi ansioituneille työläisille ja vallankumouksellisen älymystön jäsenille. Kadun monumentaalisena päätepisteenä ovat Frankfurter Torin kaksi kupolitornia, jotka ovat jäljitelmiä Karl von Gontardin 1700-luvulla suunnittelemista Gendarmenmarktin kirkontorneista. Stalinallee oli 1950-luvulla Itä-Saksan merkittävin rakennusprojekti ja siihen uhrattiin valtavasti aikaa ja voimavaroja. 16. kesäkuuta 1953 Stalinalleen rakennustyömaalla kuitenkin puhkesi lakko, joka laajeni kuuluisaksi Itä-Saksan kansannousuksi ja jonka hallitus joutui kukistamaan asevoimin ja Neuvostoliiton tuella.[1]

Vuonna 1956 Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov tuomitsi Stalinin ja tämän terrorin, mistä alkoi destalinisaation kausi Itä-Euroopassa. Stalinallee sai 13. marraskuuta 1961 uuden nimen Karl-Marx-Allee kommunismin isän Karl Marxin mukaan. Kadun varrelta myös poistettiin Stalinin patsas. 1960-luvun aikana rakennettiin Karl-Marx-Alleen toinen puolisko Alexanderplatzilta Strausberger Platzille. Tällä välin arkkitehtuurissa oli kuitenkin tapahtunut muutos: DDR:ssä oli luovuttu 1950-luvun sosialistisesta klassismista ja siirrytty voimallisesti elementtirakentamiseen. Karl-Marx-Alleen alkupäätä reunustavatkin modernistiset elementtitalot.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hannes Saarinen: Berliini − kulttuuria ja historiaa.. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1991. ISBN 951-1-11391-7.