Karhulan teollisuusympäristö
Karhulan teollisuusympäristö on valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin Suomessa kuuluva alue Kotkassa Karhulan kaupunginosassa. Alue alkoi kehittyä Kymin kuntaan 1870-luvulla ja kuului Karhulan kauppalaan vuosina 1951–1976.[1]
Historia ja rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kymin kunnan Helilän kylään kuuluneen Karhulanniemen teollistuminen alkoi 1874, jolloin Kymijoen Korkeakoskenhaaran suualueelle perustettiin Karhulan saha. Tämä siirtyi William Ruthin omistukseen vuonna 1881. 1800-luvun loppuun mennessä alueella toimi sahan ohella muun muassa Ruthin perustamat puuhiomo, sen jätepuuta polttoaineenaan käyttänyt Karhulan lasitehdas ja konepaja. Laitokset yhdistettiin vuonna 1902 Karhula Oy:ksi ja liitettiin A. Ahlström yhtiöön 1915.[1] Alueelle valmistui vuonna 1892 Karhulan kartano johtajan asunnoksi ja vuonna 1903 vanha konttorirakennuslähde?.
Vanhimmat työväenasuintalot on rakennettu 1880-luvulla William Ruthin kadun länsipuolelle. 1890-luvulla valmistui Karhulantien ja Sudenkadun varrelle kaksikerroksisia työväenkasarmeja, joiden ulkoseinät on paanutettu.[1] Talot olivat pytinki-nimisiä, kuten Sahapytinki, Suopytinki, Metsäpytinki, Tornipytinki, Verstaspytinki ja Kalliopytinki[1][2]. William Ruth myös siirrätti tehdasalueelle hirsirakennuksia muun muassa Karjalankannakselta ja Helsingistä[2]. Sudenkadulle, Karhunkadulle ja Kokkolankadulle valmistui 1920-luvulla Karl Lindahlin suunnittelemia neljän perheen asuintaloja[1].
Alvar Aalto oli Karhulan tehtaitten suunnittelijana 1940-luvulla. Tällöin valmistuivat muun muassa suuri konttori- ja konepajarakennus sekä Karhunkadun varrella sijaitseva liike- ja asuinkerrostalo ja niin sanottu Tennistalojen asuinkerrostaloryhmä.[1]
Kalliopytinki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muita paanutaloja koristeellisempi Kalliopytinki oli rakennettu joko vuonna 1896 tai 1899. On myös mahdollista, että se siirrettiin alueelle Karjalankannakselta. Rakennus toimi aluksi todennäköisesti asuinkäytössä. 1940-luvulla rakennuksen alakerran puolikkaaseen avattiin Kolmikulman päiväkoti. 1950–1980 luvuilla yläkerrassa toimi Ahlströmin sosiaalitoimisto ja alakerrassa päiväkodin lisäksi Ahlströmin terveysasema. Rakennus oli suojeltu asemakaavalla vuonna 1975. Vuonna 1986 Kotkan kaupunki osti paanutalot ja vuodesta 1994 lähtien yläkerrassa toimi Kotkan Pienoissähköautokerhon tilat. Kerhotiloissa oli muun muassa 43 metriä pitkä 8-kaistainen rata.[2]
Rakennus tuhoutui pahoin tuhopoltossa 9. heinäkuuta 2013. Raunioitunut rakennus purettiin vuonna 2014. Purkamisen yhteydessä rakennus dokumentoitiin yhdessä Kymenlaakson museon kanssa ja siitä otettiin osia talteen.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Karhulan teollisuusympäristö Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ a b c d Liisa Haapanen, Krista Kierikka, Juha Rika: Kolmikulman lapsille tilat tiedossa, ura-autoradalle ei. Pala kulttuurihistoriaa tuhoutui. Kymen Sanomat, 10.7.2013, s. 4–6.
- ↑ Yle: Kolmikulman päiväkoti puretaan (Archive.org) Kymen Sanomat. 31.1.2014. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.9.2015.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Reijo Ahtokari. Karhulan Tehtaat 100 vuotta. Karhula: Karhula Oy 1974.
- Gösta Tengström. Muistikuvia Karhulan lasitehtaalta. Julkaisu Karhulan lasitehtaan 75-vuotisen toiminnan johdosta 1889–1964. Karhula 1964.