Kaliumvetykarbonaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaliumvetykarbonaatti

Hydrogenuhličitan draselný.JPGPotassium bicarbonate.png

Tunnisteet
CAS-numero 298-14-6
Ominaisuudet
Molekyylikaava KHCO3
Moolimassa 100,118
Ulkomuoto Valkoisia jauhemaisia kiteitä[1]
Sulamispiste Hajoaa 120–190 °C[2][3]
Tiheys 2,17 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 22,4 g/100 ml (20 °C)[1][3]

Kaliumvetykarbonaatti eli kaliumbikarbonaatti (KHCO3) on kalium- ja vetykarbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa elintarvikkeissa ja valmistettaessa muita yhdisteitä.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinteänä kaliumvetykarbonaatti muodostaa valkoisia tai värittömiä monokliinisiä kiteitä. Aine liukenee jonkin verran veteen, mutta ei alkoholiin. Vesiliuos on heikosti emäksinen. Kaliumvetykarbonaatti on kiinteänä jonkin verran stabiilimpaa kuin natriumvetykarbonaatti, mutta hajoaa voimakkaasti kuumennettaessa kaliumkarbonaatiksi, vedeksi ja hiilidioksidiksi.[1][2][3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliumvetykarbonaattia valmistetaan johtamalla hiilidioksidikaasua kaliumkarbonaattiliuokseen. Usein lähdetään kaliumhydroksidista, jonka kanssa hiilidioksidi muodostaa ensin kaliumkarbonaattia ja ylimäärän kanssa kaliumvetykarbonaattia. Kaliumvetykarbonaatti liukenee kaliumkarbonaattia huonommin veteen ja voidaan erottaa ja puhdistaa reaktioseoksesta kiteyttämällä ja suodattamalla. Suurimmat tuottajamaat ovat Yhdysvallat, Saksa ja Ranska.[1][2][3]

K2CO3 + CO2 + H2O → 2 KHCO3

Kaliumvetykarbonaattia voidaan käyttää kohotusaineena ja sen E-koodi yhdessä kaliumkarbonaatin kanssa on E501.[4]. Sitä voidaan käyttää myös apuaineena lääkevalmisteissa apuaineena, valmistettaessa muita kemikaaleja sekä jauhesammuttimissa, jossa se vaikuttaa liekkien syntymisen mekanismiin.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 368. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d Mark B. Freilich & Richard L. Petersen: Potassium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 04.08.2011
  3. a b c d Heinz Schultz, Günter Bauer, Erich Schachl, Fritz Hagedorn & Peter Schmittinger: Potassium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 04.08.2011
  4. E-koodiavain Evira. Viitattu 4.8.2011.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.