Kaarina Löfström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarina Löfström 1960-luvulla.

Sylvi Kaarina Löfström (o.s. Kalpa; s. 2. heinäkuuta 1941 Helsinki)[1] on suomalainen arkkitehti, joka on suunnitellut toimisto- ja tuotantorakennuksia sekä tutkimuslaitoksia. Hänen tuotantonsa osoittaa laajojen rakennuskokonaisuuksiensa hallintaa pieniä yksityiskohtia myöten ja ennakkoluulotonta muotojen ja materiaalien käyttöä. Hänen tuotantoaan on esitelty näyttelyissä ja arkkitehtuurijulkaisuissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.[2]

Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Löfström kirjoitti ylioppilaaksi Tehtaanpuiston yhteiskoulusta Helsingissä 1959 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolta 1967. Työuransa hän aloitti Arkkitehtitoimisto Kaarina ja Helmer Löfströmin suunnittelijana 1961–1966 ja jatkoi Valion teknisen osaston rakennusjaoston arkkitehtina 1968–1980, jonka jälkeen perusti 1981 oman Arkkitehtitoimisto Kaarina Löfström ky:n, josta tuli myöhemmin osakeyhtiö.[3]

Arkkitehdiksi 1967 valmistuttuaan Löfström pääsi töihin Valion teknilliselle osastolle suunnittelemaan myymälöitä ja niiden sisustuksia. Hän suunnitteli myös meijerialan tuotantolaitoksia ja yli kymmenvuotinen ura Valion palveluksessa huipentui 1978 valmistuneen Valion Pitäjänmäen pääkonttorin suunnitteluun. Työtilat ovat olleet myöhemminkin keskeisessä asemassa Löfströmin töissä. Aluksi tulivat avokonttorit, joista sittemmin luovuttiin. Monitilatoimistot vaihtelevine työpisteineen ovat 2000-luvun näkemys toimistosta. Löfström pitää joustavuutta ja muunneltavuutta tärkeänä lähtökohtana työtilojen suunnittelussa. Tätä periaatetta hän sovelsi jo Valiolla työskennellessään.[4]

Sivutoimenaan Löfström on työskennellyt Tampereen teknillisen korkeakoulun tuntiassistenttina 1977–1979[3] ja erikoisopettajana 1980–1984 sekä Teknillisen korkeakoulun tuntiopettajana 1980–1993.[5]

Löfströmillä on ollut useita luottamustoimia ja jäsenyyksiä. Hän on ollut Arkkitehtilehden toimitusneuvoston jäsen 1972–1977 ja toimitusneuvoston puheenjohtaja 1992–1995, Helsingin juhlaviikkojen kuvataidetoimikunnan jäsen 1979–1994, Helsingin julkisivutoimikunnan jäsen 1980–1981, Suomen Arkkitehtiliiton kilpailuvaliokunnan jäsen 1996–1997, Arkkitehtitoimistojen liiton hallituksen jäsen 1997–1998 sekä Valtion kiinteistölaitoksen asiantuntijatoimikunnan jäsen 1998–1999.[1]

Kaarina Löfströmin puoliso oli 1963–1969 arkkitehti Helmer Löfström.[1]

Töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • meijerialan tuotantorakennuksia 1968–1980[1]
  • Valion pääkonttori, Helsinki 1978 (yhdessä Matti K. Mäkisen kanssa)[5]
  • Tikkurila oy:n tutkimuskeskus, Vantaa 1986 ja 1988[1]
  • Otaniemen teknologiakeskuksen päärakennus Innopoli 1, Espoo 1991[1]
  • Otaniemen teknologiakeskus Innopoli 2 (toinen vaihe), Espoo 2002[1]
  • Kotkan virastotalo, 1994[1]
  • Helsingin yliopiston Viikin Biokeskus 1, Helsinki 1996[1]
  • Viikin Metsätieteiden talon peruskorjaus, Helsinki 2000–2005[1]
  • ala-aste ja päiväkoti Auringonpilkku, Helsingin Vuosaari 2001[1]
  • Forssan paloasema (peruskorjaus ja uudisosa), 2004 ja 2009[1]
  • Teknillisen korkeakoulun kemiantekniikan rakennuksen peruskorjaus, Espoon Otaniemi 2005–2008[1]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Teräsrakennepalkinto, 1991, Innopoli 1:stä[5]
  • vuoden 1994 rakennushanke kunniamaininta, valtion virastotalo Kotkassa[5]
  • valtion kolmevuotinen taiteilija-apuraha, 1996[1]
  • rakennustaiteen valtionpalkinto, 2001[2]
  • Tekniikan alan kunniatohtori 2018, Aalto-yliopisto[6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Pajala, Lasse & Lagerbohm, John (toim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2011, s. 568. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8.
  2. a b Rakennustaiteen valtionpalkinto arkkitehti Kaarina Löfströmille 2.10.2001. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 27.4.2016. [vanhentunut linkki]
  3. a b Pöyry, Sirkka (päätoim.): Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit, Diplomingenjörer och arkitekter 1982, s. 560. Helsinki: Suomen Teknillinen Seura ja Tekniska Föreningen i Finland, 1982. ISBN 951-9110-10-0.
  4. Holmila, Paula: ”Vallalla on jonkinlainen puuhamaasyndrooma, historian taju puuttuu”. (80-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 29.6.2021, s. B 16. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.7.2021.
  5. a b c d Tekniikan akateemiset ja arkkitehdit 2011, osa 1, s. 884. Helsinki: Tekniikan Akateemisten Liitto, Tekniska Föreningen i Finland, Suomen Arkkitehtiliitto, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto, 2012. ISBN 978-952-5633-65-8.
  6. Kunniatohtorit 2018 | Aalto-yliopisto www.aalto.fi. Viitattu 29.6.2021.
  7. https://www.aalto.fi/sites/g/files/flghsv161/files/2020-09/Honorary%20doctors%20in%20technology.pdf