Jättipuupistiäinen
| Jättipuupistiäinen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Sahapistiäiset Symphyta |
| Heimo: | Puupistiäiset Siricidae |
| Suku: | Urocerus |
| Laji: | gigas |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Urocerus gigas |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Jättipuupistiäinen (Urocerus gigas, syn. Sirex gigas) on puupistiäisten heimoon kuuluva hyönteinen. Jättipuupistiäinen vahingoittaa mänty- ja kuusipuutavaraa. Suomessa lajia esiintyy koko maassa.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jättipuupistiäisen pituus ilman munanasetinta on 12–40 mm. Naaras on ampiaismainen, takaruumiissa leveät keltaiset poikkijuovat, kaksi keltaista niskatäplää ja lähes takaruumiin mittainen munanasetin. Koiras on pienempi kuin naaras. Koiraalla on myös kaksi keltaista niskatäplää, mutta takaruumis sillä on punertavanruskea ja tummakärkinen.[2][3]
Jättipuupistiäisen toukat ovat harmaanvalkeita ja niiden peräpäässä on lyhyt ruskea piikki.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jättipuupistiäinen elää Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se on levinnyt ihmisen mukana Kiinaan ja Chileen.[4][5] Suomessa lajia esiintyy koko maassa.[3]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jättipuupistiäinen ja sinipuupistiäinen (Sirex juvencus) ovat kaksi Suomen yleisintä havupuutavaraa vahingoittavaa puupistiäislajia.[6]
Jättipuupistiäiset parveilevat heinäkuussa ja muninta jatkuu aina syyskuulle asti. Naaras tekee pitkällä neulanohuella munanasettimellaan puun kuoren läpi reiän syvälle puuhun, jonne se laskee munansa. Jättipuupistiäisen toukat syövät puuta 2–5 vuotta[6] kaivertaen puuhun pitkiä jopa läpi rungon ulottuvia risteileviä käytäviä. Käytävät ovat täynnä hienojakoista, lähes pölymäistä, purua.
Jättipuupistiäisen toukan ulkoloisena elää aitoporapistiäisen (Rhyssa persuasoria) toukka. Muita jättipuupistiäisen loisia ovat ainakin lapapistiäisten (Ibaliidae) heimoon kuuluvat Ibalia drewseni ja Ibalia leucospoides sekä ahmaspistiäisten (Ichneumonidae) heimoon kuuluva Rhyssa amoena. Jättipuupistiäisen saalistajia ovat ainakin käpytikka (Dendrocopos major) ja palokärki (Dryocopus martius).[4] Jättipuupistiäisen lisääntymistä rajoittaa nykyisin myös nopea puun kierto.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Metla: Jättipuupistiäinen (Urocerus gigas) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luonnontieteellinen keskusmuseo: Jättipuupistiäinen (Urocerus gigas) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lars-Henrik Olsen, Jakob Sunesen, Bente Vita Pedersen: Murkkuja ja mehiläisiä metsien pikkueläimiä, (Suomentanut Aino Ahonen), WSOY, 1997, ISBN 951-0-21393-4
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Juho Paukkunen: Jättipuupistiäinen – Urocerus gigas Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Jättipuupistiäinen Ötökkätieto. Viitattu 27.12.2022.
- ↑ a b c Jättipuupistiäinen – Urocerus gigas Suomen lajitioteokanta. Viitattu 27.12.2022.
- ↑ a b Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Urocerus gigas (horntail, sawfly, banded) (englanniksi)
- ↑ Guide to the Siricid WoodWasps of North america (s. 71 ja s. 56 alaviite) download.ceris.purdue.edu. 2006. Viitattu 27.12.2022.
- ↑ a b Kankaanhuhta, V.: Jättipuupistiäinen MetINFO - Metsien terveys. 2003. Arkistoitu 7.12.2022. Viitattu 27.12.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Jättipuupistiäinen (Urocerus gigas)
- Pherobase: Semiochemicals of Urocerus gigas, the Yellow-horned horntail (englanniksi)