Jusupovin palatsi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jusupovin palatsi Moikan rannalla.

Jusupovin palatsi (ven. Юсу́повский дворе́ц, Jusupovski dvorets) on Pietarin keskustassa Moikan rannalla sijaitseva klassistisen arkkitehtuurin muistomerkki.

Rakennuksen pohjana on 1700-luvun puolivälissä rakennettu kaksikerroksinen kreivi Pjotr Šuvalovin talo.[1] 1770-luvun alussa arkkitehti Jean-Baptiste Vallin de la Mothe rakensi sen uudelleen Andrei Šuvalovia varten. Palatsin askeettista julkisivua koristaa doorilainen pylväikkö. Huomion arvoinen on myös ankaran monumentaalinen sisäpiha. 1830-luvulla rakennus siirtyi ruhtinas Nikolai Jusupoville. Hän rakennutti palatsiin siiven, johon kuuluu suuri valkoinen pylvässali (arkkitehti Andrei Mihailov). Sisätilojen uudistaminen jatkui 1910-luvulle saakka. Niistä näyttävin on rokokootyylinen teatterisali.[2]

Vuoteen 1917 saakka palatsi kuului Jusupovin perheelle. Joulukuun 29. päivän vastaisena yönä 1916 (gregoriaanisen kalenterin mukaan) Feliks Jusupovin johtamat salaliittolaiset murhasivat siellä tsaariperheen suosioon päässeen seikkailijan Grigori Rasputinin.[1] Rakennuksen pohjakerroksessa toimii tapahtumalle omistettu näyttely.[3] Lokakuun vallankumouksen jälkeen palatsi toimi museona, ja vuonna 1925 siitä tuli valistustyöntekijöiden kulttuuritalo (”Opettajien talo”). Rakennus vaurioitui pahasti toisen maailmansodan pommituksissa, mutta on sen jälkeen restauroitu.[1]

Jusupovin palatsin osoite on Moikan rantakatu 94. Lähimmät metroasemat on Sennaja ploštšad ja Sadovaja.

Pietarissa Fontankan rannalla on myös toinen, 1700-luvun puolivälissä rakennettu Jusupovin palatsi. 1790-luvulla sen uudisti arkkitehti Giacomo Quarenghi. Tämän palatsin osoite on Fontankan rantakatu 115.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 682. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  2. Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 128–130. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6.
  3. Nironen, Jarmo: Suomalainen Pietari, s. 72. Vantaa: Novomedia, 1999. ISBN 951-98381-0-4.
  4. Vitjazeva V.A. & Kirikov, B.M.: Leningrad: Putevoditel, s. 168. Leningrad: Lenizdat, 1987.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]