José Lutzenberger
José Lutzenberger (17. joulukuuta 1926 Porto Alegre – 14. toukokuuta 2002 Porto Alegre) oli brasilialainen ympäristönsuojelija. Hän oli Brasilian ympäristöministeri vuosina 1990–1992. Hän toimi varsinkin Amazonin sademetsän suojelun puolesta ja sai Brasilian luopumaan ydinvoimaohjelmastaan. Hän sai Right Livelihood -palkinnon vuonna 1988.[1]
Lutzenberger oli saksalaissiirtolaisten poika. Hän oli koulutukseltaan agronomi ja kemisti. Hän oli yli 15 vuotta saksalaisen kemianyhtiön palveluksessa Saksassa, Venezuelassa ja Marokossa. Hän kertoi kääntyneensä ympäristönsuojelijaksi vierailtuaan eräällä asiakaskuntaansa kuuluvalla omenatarhalla, jossa omistaja käytti jatkuvasti hyönteis- ja rikkaruohomyrkkyjä ja totesi, ettei hän itse syö niitä omenoita.[1]
Lutzenberger oli vuonna 1971 perustamassa Apagan-ympäristöryhmää, joka keskittyi aluksi paikallisiin ongelmiin. Hänen kiinnostuksensa laajeni vähitellen käsittämään koko Amazonin sademetsän ongelmat, ja vuonna 1976 hän julkaisi kirjan Tulevaisuuden loppu: Brasilian ekologinen manifesti. Vuonna 1987 hän perusti maailmanlaajuisiin ongelmiin paneutuvan Gaia-ryhmän. Vuonna 1988 hän sai vaihtoehto-Nobeliksi kutsutun Right Livelihood -palkinnon.[1]
Lutzenberger nimitettiin Brasilian ympäristöministeriksi vuonna 1990. Hän pyrki kääntämään hallituksen suuryhtiöiden etuja suosivaa linjaa ja joutui riitoihin muun muassa maan asevoimien ja metsähallituksen kanssa. Hän sai Amazonin alueelle perustettua yanomami-intiaaneille suuren suoja-alueen. Maaliskuussa 1992, kolmisen kuukautta ennen Rio de Janeiron ympäristökokousta, Lutzenberger erosi ministerin tehtävistä. Hän jatkoi ympäristönsuojelutoimintaansa Gaia-ryhmän parissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
