Jokirauskut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jokirauskut
Tiikerijokirausku (Potamotrygon falkneri)
Tiikerijokirausku (Potamotrygon falkneri)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Rustokalat Chondrichthyes
Alaluokka: Leveäsuiset Elasmobranchii
Lahko: Myliobatiformes
Heimo: Jokirauskut
Plesiobatidae
Garman, 1877[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jokirauskut Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jokirauskut Commonsissa

Jokirauskut (Potamotrygonidae) on Etelä-Amerikan joissa tavattava ruskokalalahko. Rustokaloista heimo on ainoa, jonka lajit ovat täydellisesti sopeutuneet elämään makeissa vesissä. Eräitä heimon lajeja pidetään myös akvaarioissa.

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimon lajien fossiileista vanhimmat on ajoitettu eoseenikaudelle.Jokirauskujen heimon arvellaan eriytyneen omaksi heimokseen myöhäisellä liitukaudella tai varhaisella tertiäärikaudella. Nykyään elävät jokirauskulajit jaetaan kolmeen sukuun. Mosaikkijokirausku (Paratrygon diereba) ja siimajokirausku (Plesiotrygon iwamae) muodostavat omat sukunsa ja Plesiotrygon-suvun lajeja on vähintään 18 muun muassa tiikerijokirausku (Potamotrygon falkneri), riikinkukkorausku (Potamotrygon motora) ja mustajokirausku (Potamotrygon leopoldi). Eräät luonnontieteilijät ovat pitäneet heimoa keihäsrauskujen (Dasyatidae) alaheimona.[2][3][4]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokirauskut ovat keskikokoisia tai suuria kaloja ja niiden ruumiin halkaisija vaihtelee 25 senttimetristä yli metriin. Rintaevät ovat suuret ja ruumis on muodoltaan pyöreä. Ohuehkossa pyrstössä on myrkyllinen piikki, jonka pisto voi olla ihmisellekin vaarallinen. Jokirauskut ovat sopeutuneet elämään makeassa vedessä. Tämä ilmenee esimerkiksi pienempänä suolan eritykseen tarvittavana peräsuolen rauhasena, veren alhaisempana ureapitoisuutena ja Lorenzinin ampullan (sähköelin) rakenteen muutoksina verrattuna merivedessä eläviin rauskuihin. Hampaat ovat pienet ja teräväkärkiset ja niitä on suussa yleensä alle 50 riviä. Jokirauskulajit ovat ovovivipaarisia eli naaras synnyttää poikasia, jotka ovat kuoriutuneet kohdussa ollessaan.Väritykseltään heimon lajit ovat pohjaväriltään ruskeita tai mustia ja niissä on vaaleita tai mustia pilkkuja ja kuvioita.[2][3][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokirauskujen heimon lajeja tavataan Etelä-Amerikan Atlanttiin ja Karibianmereen laskevista joista, tulvametsistä, muta- tai kivipohjaisita puroita ja pienistä järvistä. Niitä elää muun muassa Amazonissa, Orinocossa, Paranájoessa ja Paraguayjoessa. Ne tulevat toimeen ainoastaan vesissä, joiden suolapitoisuus on alle 3 ppm. Aikuiset kalat syövät muita kaloja, äyriäisiä ja matoja ja nuoret kalat pääasiassa vesihyönteisiä.[2][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Potamotrygonidae ITIS. Viitattu 19.04.2011. (englanniksi)
  2. a b c Family Potamotrygonidae (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). Viitattu 19.4.2011. (englanniksi)
  3. a b c Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 79. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.04.2011). (englanniksi)
  4. a b c Maria Lúcia Góes de Araújo, Patrícia Charvet-Almeida, Maurício Pinto Almeida & Henrique Pereira: Freshwater Stingrays (Potamotrygonidae): status, conservation and management challenges Viitattu 19.4.2011. (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.