Johan Eggert Åberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan Eggert Åberg (14. toukokuuta 1820 Kullaa13. lokakuuta 1885 Nakkila) oli suomalainen kirkkoherra ja kirjailija.

Åbergin vanhemmat olivat Kullaan Leineperin ruukin johtaja Per Eggert Åberg ja Kristina Lovisa Frestadius. Hän kävi Porin triviaalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Helsingissä 1840. Åberg vihittiin papiksi 1843. Hän toimi aluksi pappina Sundissa, Finströmissä ja Suomusjärvellä. Åbergista tuli Kiskon vt. kappalainen ja pitäjänpedagogi 1845 sekä vakinainen pedagogi 1846. Samana vuonna 1846 hänestä tul Kemiön kappalainen. Åberg oli kirkkoherrana Lemulla 1868–1873 ja Nakkilassa 1873–1885. Hän sai varapastorin arvon 1854 ja rovastin arvon 1879.

Åberg harrasti mehiläistenhoitoa ja hän teki 1866 valtion apurahan turvin tähän liittyvän opintomatkan Saksaan ja Sveitsiin. Palattuaan Suomeen hän julkaisi mehiläishoidon oppaan 1867 ja antoi myös aiheeseen liittyvää opetusta halukkaille.

Åberg oli naimisissa vuodesta 1845 Charlotta Eufrosyne Aejmelaeuksen kanssa. Heillä oli neljä lasta.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavo ja Anna, runoelma. Turku 1856
  • Uudentapasen mehiläis-hoidon opetus : omasta kokemuksesta sekä erittäin Dzierzonin tavan mukaan. Suomen talousseura, Turku 1867

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]