João Bernardo Vieira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
João Bernardo Vieira
João Bernardo Vieira.jpg
Guinea-Bissaun presidentti
14. marraskuuta 198014. toukokuuta 1984
16. toukokuuta 1984 – 7. toukokuuta 1999
1. lokakuuta 20052. maaliskuuta 2009
Edeltäjä Luís de Almeida Cabral
Carmen Pereira
Henrique Rosa
Seuraaja Carmen Pereira
Ansumane Mané
Raimundo Pereira
Guinea-Bissaun pääministeri
28. syyskuuta 197814. marraskuuta 1980
Edeltäjä Constantino Teixeira
Seuraaja Victor Saúde Maria
Tiedot
Syntynyt 27. huhtikuuta 1939
Bissau, Portugalin Guinea
Kuollut 2. maaliskuuta 2009 (69 vuotta)
Bissau, Guinea-Bissau

João Bernardo ”Nino” Vieira (27. huhtikuuta 1939 Bissau, Portugalin Guinea2. maaliskuuta 2009 Bissau, Guinea-Bissau) oli guineabissaulainen poliitikko. Hän toimi maansa presidenttinä kolmesti.

Vieira murhattiin maaliskuussa 2009 kesken virkakauden. Hänen kuolemastaan olivat vastuussa murhatun kenraalin Tagme Na Waien uskolliset sotilaat.

Varhainen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vieira syntyi Bissaussa ja opiskeli alun perin sähkömieheksi. Vuonna 1960 hän liittyi Amílcar Cabralin PAIGC-puolueeseen, jonka tavoitteena oli Portugalin Guinean ja Kap Verden itsenäisyys. Vieira nousi merkittävään asemaan puolueessa Guinea-Bissaun itsenäisyyssodan aikana. Hän osoitti sodan kuluessa johtamistaitojaan. Vieira tunnettiin sodan aikana nimellä "Nino".

PAIGC hallinnoimilla alueilla järjestettiin vuonna 1972 paikallisvaalit, joiden perusteella muodostettiin myös maan ensimmäinen parlamentti. Vieira valittiin parlamentin puhemieheksi. Hänet nimitettiin pääministeriksi 28. syyskuuta 1978.

Vuoteen 1980 mennessä hallitus oli menettänyt kannatustaan taloudellisten olojen heikkenemisen vuoksi. Marraskuun 14. päivänä Vieira kaatoi verettömässä sotilasvallankaappaukssa presidentti Luís Cabralin hallinnon. Maan perustuslaki kumottiin ja Guinea-Bissauta johti yhdeksänhenkinen sotilasneuvosto, jonka puhemiehenä Vieira toimi ja samalla maan presidenttinä. Vuonna 1984 siviilihallinto palautettiin ja uusi perustuslaki astui voimaan.

Guinea-Bissau siirtyi 1990-luvun alussa monen muun Saharan eteläpuolisen Afrikan maan kanssa monipuoluejärjestelmään ja 1994 järjestettiin sekä parlamentti- että presidentinvaalit. Presindentinvaalissa 1994 Vieira nousi uudestaan valtaan Guinea-Bissaun ensimmäisenä demokraattisesti valittuna presidenttinä. Hän sai toisella kierroksella 52,02% äänistä ja voitti Kumba Ialán.[1] Kansainväliset tarkkailijat pitivät vaalia suhteellisen vapaina ja reiluina.

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vieira erotti armeijan komentajan Ansumané Manén 6. kesäkuuta 1998. Mané joukkoineen alkoi kapinan Vieiran hallintoa vastaan, mikä johti sisällissotaan. Rauhansopimus allekirjoitettiin marraskuussa ja samalla muodostettiin tilapäishallitus, jonka oli tarkoitus johtaa maata vuoden 1999 uusiin vaaleihin.[2] Parlamentti vaati 27. marraskuuta Vieiran eroa.

Rauhansopimus rikkoitui ja taistelut uusiutuivat pääkaupungissa Bissaussa 6. toukokuuta 1999 ja Vieiran joukot antautuivat seuraavana päivänä.[3] Vieira lähti maanpakoon ja sai turvapaikan Portugalista.[4] PAIGC erotti Vieiran puolueesta maanpetoksellisesta toiminnasta, sotaan kiihottamisesta ja puolueen sääntöjen vastaisesta käytöksestä. Hänen tilalleen puolueen johtoon valittiin Manuel Saturnino da Costa.[5]

Paluu Guinea-Bissauhun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Ialán hallinto oli kaatunut sotilasvallankaappauksessa syyskuussa 2003, Vieira pystyi palaamaan maahan maanpaostaan. Hän saapui helikopterilla Bissauhun 7. huhtikuuta 2005 ja häntä oli vastassa kaupungin tärkeimmällä jalkapallostadionilla yli 5000 kannattajaa. Vaikka Vieiran kannattajat olivat keränneet 30 000 nimeä, jotta tämä hakisi uudestaan maan presidentiksi, Vieira ei heti myöntänyt halukkuuttaan presidentiksi. Hän kertoi ensin haluavansa vaikuttaa maan vakauteen ja kertoi samalla, että hän oli antanut viholliselleen anteeksi ja toivoi vihollisensa myös antavan hänelle anteeksi hänen tekonsa.[6] Parin viikon päästä Vieira ilmoitti, että hän aikoo olla ehdokkaana presidentinvaaleissa 2005.[7]

Vieiran mahdollisuus osallistua vaaleihin varmistui korkeimman oikeuden päätöksellä toukokuussa 2005. Hänen laillisuuttaan olla ehdokkaana pidettiin ennen päätöstä epäselvänä aiemman maanpakolaisuuden takia. Lisäksi Vieiraa syytettiin vallankaappauksen yrittäjien tapoista 1985.[8] Vieira sai vaalin ensimmäisellä kierroksella toiseksi eniten ääniä PAIGC:n ehdokkaan Malam Bacai Sanhán jälkeen. Toisella kierroksella hän kuitenkin sai yli puolet äänistä ja valittiin uudelleen Guinea-Bissaun presidentiksi.[1]

Vieira ilmoitti 28. lokakuuta 2005 Carlos Gomes Júniorin johtaman hallituksen hajottamisesta. Vieira valitsi Júniorin seuraajaksi liittolaisensa Aristides Gomesin.[9] PAIGC muodosti maaliskuussa 2007 kahden muun puolueen kanssa poliittisen liittoutuman, mikä johti epäluottamuslauseen antamiseen Gomesin hallitukselle. Gomes erosi 9. huhtikuuta ja kolmen puoleen liittouma valitsi uudeksi ehdokkaaksi Martinho Ndafa Kabin, jonka Vieira nimitti uudeksi pääministeriksi.[10] Myöhemmin PAIGS lähti puolueiden liittoumasta protestina Kabille. Vieira hajotti tämän jälkeen hallituksen ja asetti uudeksi pääministeriksi Carlos Correian 5. elokuuta 2008.[11]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vieira murhattiin maaliskuussa 2009. Armeijan sotilaat ampuivat presidentin, kun tämä oli pakenemassa yksityisasunnostaan. Vieiran tappoivat ilmeisesti sotilaat, jotka olivat uskollisia edellisenä päivänä tapetulle armeijan komentajalle kenraali Tagme Na Waielle. Armeija syytti Vieiraa osallisuudesta Tagmen murhaan.[12]

Armeijan tiedottaja ilmoitti, että Guinea-Bissaussa ei ole menossa sotilasvallankaappausta. Vieiran murhasta ovat vastuussa yksittäiset Tagmea tukeneet sotilaat.[13] Vieiran seuraajana maan johtoon nousee perustuslain mukaan parlamentin puhemies Raimundo Pereira.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Elections in Guinea-Bissau African Elections Database. Viitattu 2. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  2. Loyalist troops capitulate 7. toukokuuta 1999. IRIN. Viitattu 2. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  3. Guinea-Bissau palace ablaze BBC News. 7. toukokuuta 1999. BBC. Viitattu 2. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  4. Deposed Guinea-Bissau's president arrives in Portugal BBC News. 11. kesäkuuta 1999. BBC. Viitattu 2. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  5. PAIGC chooses new chairman, expels Vieira 10. syyskuuta 1999. IRIN. Viitattu 2. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  6. Nino Vieira returns from exile to a hero's welcome 7. huhtikuuta 2005. IRIN. Viitattu 2. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  7. Nino Vieira says he will contest presidential election 18. huhtikuuta 2005. IRIN. Viitattu 2. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  8. Vieira and Yala cleared to contest June presidential election 11. toukokuuta 2005. IRIN. Viitattu 2. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  9. President appoints controversial new prime minister 2. marraskuuta 2005. IRIN. Viitattu 2. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  10. Guinea-Bissau appoints consensus premier Independent Online. 10. huhtikuuta 2007. Viitattu 2. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  11. Uncertain future as President dissolves government 6. elokuuta 2008. IRIN. Viitattu 2. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  12. a b Guinea-Bissaun presidentti murhattiin - armeija kiistää vallankaappauksen YLE Uutiset. 2. maaliskuuta 2009. Yleisradio. Viitattu 2. maaliskuuta 2009.
  13. Balde, Assimo (AP): Renegade soldiers kill Guinea-Bissau president Yahoo! News. 2. maaliskuuta 2009. Yahoo! Inc.. Viitattu 2. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
Guinea-Bissaun lippu Guinea-Bissaun presidentit
Luís de Almeida Cabral | João Bernardo Vieira | Carmen Pereira | João Bernardo Vieira | Ansumané Mané | Malam Bacai Sanhá | Kumba Ialá | Veríssimo Correia Seabra | Henrique Rosa | João Bernardo Vieira | Raimundo Pereira | Malam Bacai Sanhá | Raimundo Pereira