Jellyfish Elimination RObotic Swarm (JEROS)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jellyfish Elimination RObotic Swarm (JEROS), suomeksi "Meduusojen eliminointi­robotti­parvi", on kehitetty vähentämään meduusojen määrää merellä. Suurista meduusa­määristä voi olla monenlaista haittaa, esimerkiksi ne ovat toisinaan tukkineet ydinvoimalan jäähdytysvesi­putket. Näin on käynyt esimerkiksi Ruotsissa Oskarshamin ydin­voima­laitoksessa 30. syyskuuta 2013, jolloin kolmas reaktori jouduttiin sulkemaan osittain. Syynä näihin meduusojen aiheuttamiin ongelmiin on meduusojen suuri määrä. Meduusojen määrän kasvun epäillään johtuvan ilmastonmuutoksesta ja merien rehevöitymisestä, jolloin eläinplankton runsastuu. Myös kalastamisella voi olla vaikutusta, sillä se vähentää meressä ravinnosta kilpailevien eläinten määrää.[1][2]

JEROS on Etelä-Koreassa KAIST:tin (Korea Advanced Institute of Science and Technology) kehitettämä robotti­laivue­järjestelmä, jonka tarkoituksena on tuhota meduusat. Se muodostuu ponttoneilla kelluvista roboteista, jotka liikkuvat propelleilla GPS:n ohjaamana. Se on suunniteltu toimimaan useamman robotin muodostamassa laivueessa. Robotit käyttävät kuvan­tunnistus­järjestelmää havaitakseen kohteen ja varmistaakseen sen olevan meduusa, minkä jälkeen laiva liikkuu lähemmäs kohdetta ja nappaa meduusan suppilomalliseen verkkorakenteeseen, joka ohjaa meduusan nopeasti pyöriviin teriin. Langoista muodostuva verkko on rakenteeltaan harva, mikä tekee pienemmille kaloille mahdolliseksi paeta ansasta. JEROS-laivasto pystyy tuhoamaan jopa 900 kg meduusoja tunnissa. Nykyinen testi­versio on kehitetty tuhoamaan erityisesti korvameduusoja, koska ne ovat vähemmän myrkyllisiä ja ihmiselle vaarattomia.[3][4] KIAST on aloittanut järjestelmän kehittämisen vuonna 2009 ja suorittanut käytännön testin Masan Bay:ssa vuonna 2012.[5][6]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

JEROS on saanut kritiikkiä siitä, ettei se olisi merkittävä tai pitkä­aikainen ratkaisu meduusojen vähentämiseksi merissä. Tuhotut meduusat jäävät yhä mereen, jossa ne voivat yhä aiheuttaa ongelmia ja mahdollisesti pistää ihmisiä. Myös osa meduusoista saattaa olla niin kestäviä, että ne voivat jumittaa robotin, ja meduusojen touhutessa ne vapauttavat lajin munasolut ja siittiöt veteen, jolloin osa niistä voi hedelmöityä ja muuttua polyypeiksi. [7][8]

Paremmaksi lähestymistavaksi on ehdotettu meduusojen keräämistä merestä kokonaisina, sillä merestä pyydystettyjä meduusoja voidaan myös hyödyntää lannoitteena. [9]

Meduusojen mekaanisen tuhoamisen voi nähdä myös raakana, epäinhimillisenä ja ihmiskeskeisenä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jari Pietiläinen: Katso lukijan kuva | Merenrannoille ajautuu nyt poikkeuksellisen paljon meduusoja – huolta ei ole, sanoo tutkija Länsiväylä. 15.8.2023. Viitattu 21.12.2023.
  2. Wave of jellyfish clogs up Swedish nuclear reactor, shuts it down NBC News. 1.10.2013. Viitattu 21.12.2023. (englanniksi)
  3. Jelly killing machine tested in Korea | Deep Sea News deepseanews.com. 3.10.2013. Viitattu 21.12.2023. (englanniksi)
  4. Robochop The Economist. Viitattu 21.12.2023.
  5. Jellyfish shredding robot tested to control swarms The Telegraph. 2.10.2013. Viitattu 21.12.2023. (englanniksi)
  6. ”Jellyfish Shredding by JEROS”. fi-FI
  7. Jelly killing machine tested in Korea | Deep Sea News deepseanews.com. 3.10.2013. Viitattu 21.12.2023. (englanniksi)
  8. Will an AI-powered robocop keep New York's busiest subway station safe? ZDNET. Viitattu 21.12.2023. (englanniksi)
  9. Jellyfish: Disgusting? Useful! www.esf.org. 12.10.2017. Viitattu 21.12.2023.