Jefferson Davis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Amerikan konfederaation presidenttiä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Jefferson Davis
Konfederaation 1. presidentti
Varapresidentti Alexander Stephens
Edeltäjä Howell Cobb (väliaikaishallituksen puheenjohtajana)
Seuraaja virka lakkautettu
Yhdysvaltain 23. sotaministeri
Presidentti Franklin Pierce
Edeltäjä Charles Magill Conrad
Seuraaja John Buchanan Floyd
Yhdysvaltain senaattori
Mississippistä
Edeltäjä Stephen Adams
Seuraaja Adelbert Ames (1870)
Edeltäjä Jesse Speight
Seuraaja John J. McRae
Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen
Mississippin vaalipiiristä
Edeltäjä Tilghman Tucker
Seuraaja Henry T. Ellett
Senaatin sotilaallisten asioiden komitean puheenjohtaja
1857–1861
Edeltäjä John Weller
Seuraaja James Wilson
1849–1851
Edeltäjä Thomas Hart Benton
Seuraaja James Shields
Henkilötiedot
Syntynyt3. kesäkuuta 1808
Fairview, Kentucky, Yhdysvallat
Kuollut6. joulukuuta 1889 (81 vuotta)
New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat
Ammatti sotilas
poliitikko
Puoliso Sarah Knox Taylor
Varina Davis
Tiedot
Puolue demokraatit
Uskonto episkopaali
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Jefferson Finis Davis (3. kesäkuuta 1808 Fairview, Kentucky6. joulukuuta 1889 New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja Amerikan konfederaation ainoa presidentti vuosina 1862–1865.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jefferson Davis syntyi 3. kesäkuuta 1808 Fairviewissa, Kentuckyn osavaltiossa. Hän oli Jane ja Samuel Emory Davisin kymmenes ja viimeinen lapsi. Molemmilla vanhemmilla oli englantilaiset ja walesilaiset juuret. Jeffersonin isä Samuel taisteli Amerikan vapaussodassa Siirtokuntien armeijassa yhdessä molempien velipuoliensa kanssa. Hän nai Jane Cookin vuonna 1783. Samuel kuoli 4. heinäkuuta 1824, Jeffersonin olleessa 16-vuotias. Jane kuoli 3. lokakuuta 1845.[1]

Opinnot ja sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davis muutti ensin Louisianan St. Maryn piirikuntaan ja myöhemmin Mississippin Wilkinsonin piirikuntaan. Hän opiskeli Wilkinsonin akatemialla. Kaksi vuotta myöhemmin Davis aloitti opinnot katolisessa Saint Thomas' College -koulussa. Davis oli opiskeluaikoinaan koulun ainoa protestanttinen oppilas. Tämän jälkeen hän lähti Jefferson Collegeen joka sijaitsi Mississippissa. Täältä hän jatkoi Lexingtonin Transylvania Universityyn. Davis meni vuonna 1824 West Pointin sotilasakatemiaan. Hän valmistui luutnantiksi, mutta erosi armeijasta vuonna 1834. Hän lähti 1840-luvulla politiikkaan. Meksikon sodan sytyttyä Davis jätti politiikan ja astui takaisin armeijan palvelukseen. Hän haavoittui pahasti Buena Vistan taistelussa vuonna 1847 ja palasi politiikkaan.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen sisällissotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davis istui Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenenä Mississippin osavaltiosta vuosina 1845-1846. Seuraavana vuonna hänet valittiin Mississipin senaattoriksi, jossa hän istui vuoteen 1851 asti. Tämän jälkeen hän toimi Yhdysvaltain sotaministerinä Franklin Piercen hallinnossa. Davis palasi senaattiin 1857, jossa hän istui tammikuuhun 1861 asti.

Konfederaation presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davisin virkaanastujaiset Alabama State Capitolin ulkopuolella.

Davis erosi Yhdysvaltain senaatista 9. helmikuuta 1861. Hänet nimitettiin muodostetun Amerikan konfederaation presidentiksi helmikuussa 1862. Davisin virkapaikka oli Virginian Richmondissa, Konfederaation pääkaupungissa. Hän toimi tehtävissään tappiollisen sisällissodan loppuun ja Konfederaation lakkauttamiseen 5. toukokuuta 1865 saakka.

Pako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davis pakeni Richmondista lähestyvien Unionin joukkojen tieltä 3. huhtikuuta 1865. Hänen hallituksensa kokoontui kahdesti Pohjois-Carolinassa Greensboron kaupungissa, missä harkitsi myös kenraali Joseph E. Johnstonin lähettämistä neuvottelemaan rauhasta Unionin kanssa. Davisin hallitus kokoontui viimeisen kerran Charlottessa 22.–26. huhtikuuta, minkä jälkeen muun muassa oikeusministeri George Davis erkani joukosta. Davis ja osa hallituksesta aikoi jatkaa matkaa Floridaan. Benjamin Pritchardin johtama Unionin armeijan osasto sai kuitenkin heidät kiinni Georgian Irwinvillessä 10. toukokuuta 1865.[2]

Loppuelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davis istui sodan jälkeen tutkintavankeudessa Virginian Fort Monroe -linnoituksessa. Häntä vastaan nostettiin syyte maanpetoksesta, mutta hän ei ikinä joutunut oikeuden eteen. Davis vapautui takuita vastaan toukokuussa 1867 ja sai armahduksen joulupäivänä 1868 presidentti Andrew Johnsonilta muiden sisällissodan veteraanien ohella.[3][4]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jefferson Davis hautajaiset New Orleansissa.

Davis kuoli Louisianan New Orleansissa 81-vuotiaana 6. joulukuuta 1889. Hänen arkkunsa oli joulukuun 11. päivään asti esillä kaupungin kaupungintalolla.[5]

Hautajaisista tuli yksi Etelä-Yhdysvaltain suurimmista.[5] Tapahtuman järjestelyistä vastannut työvaliokunta halusi painottaa Davisin suhdetta Yhdysvaltoihin. Liittovaltion hallinto sivuutti hänen kuolemansa, mutta kirkot eri puolella etelää soittivat kellojaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Strode, Hudson: Jefferson Davis: American patriot, 1808-1861. Harcourt Brace, & Co., 1955. (englanniksi)
  • Roper, Jon: The Complete Illustrated Guide to the Presidents of America, s. 96–97. London: Lorenz Books, 2008. ISBN 978-0-7548-1858-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Strode 1955, s. 4-5
  2. Last Days of the Confederacy: Jefferson Davis in Greensboro and Charlotte, April 1865 NCpedia. 2007. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)
  3. Confederate President Jefferson Davis captured by Union forces History. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)
  4. December 25, 1868: President Johnson Pardons all Confederate Veterans History & Headlines. Viitattu 13.8.2019. (englanniksi)
  5. a b Jefferson Davis’ Death, December 6th, 1889 First White House. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jefferson Davis.