Jean Delay
Jean Delay (14. marraskuuta 1907 Bayonne, Ranska – 29. toukokuuta 1987 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen psykiatri, neurologi ja tietokirjailija sekä Ranskan akatemian jäsen.
Jean Delay oli kirurgi Maurice Delayn poika. Jean aloitti lääketieteellisessä koulussa jo 16-vuotiaana. Hänestä tuli kuuluisan pariisilaisen Pitié-Salpêtrière-sairaalan neuropsykiatri 29-vuotiaana ja Saint Annen sairaalan psykiatrian professori 39-vuotiaana.[1]
Delay teki paljon merkittävää tutkimustyötä. Vuonna 1939 hän perusti Ranskan ensimmäisen EEG-laboratorion. Hän toi myös sähköhoidon Ranskaan ja tutki tämän fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia. Delayn tunnetuimmat työt lienevät kuitenkin psykofarmakologian puolella. Hän tutki monien huumeiden, kuten LSD:n, vaikutusta ihmisen psykologiaan ja käyttäytymiseen. Kumppaninsa Pierre Denikerin kanssa hän ehdotti ensimmäisenä fenotiatsiinin käyttöä skitsofrenian hoidossa vuonna 1952.[1]
Ranskan akatemian jäseneksi Delay otettiin vuonna 1959. Hän kuoli vuonna 1987.
Jean Delayn tytär näyttelijä Florence Delay valittiin Ranskan akatemiaan vuonna 2001 ja hänen poikansa Claude Delay on psykoanalyytikko ja kirjailija.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jean Delay, M.D., 1907–1987 The American Journal of Psychiatry. 9/2002. American Psychiatric Association. Viitattu 25. elokuuta 2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jean Delay Ranskan akatemian sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
| ||||||||||||||||||||||
