Jamburg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jamburg
(Ямбург)
Jamalin Nenetsian sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Jamalin Nenetsian sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella

Jamburg

Koordinaatit: 67.91542°N, 74.89463°E

Valtio Venäjä
Piirikunta Jamalin Nenetsia
Piiri Nadymin piiri
Perustettu 1982[1][2]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 91 km²
Väkiluku (2010)  (kerrallaan taajamassa asuvien työntekijöiden määrä) noin 5 000-7 000
Postinumero 629740[3]
Suuntanumero(t) +7 34949[4]

Jamburg (ven. Ямбург) on maakaasun tuotannon kasvattama taajama (посёлок) Jamalin Nenetsian autonomisen piirikunnan keskiosissa Luoteis-Siperiassa. Taajama sijaitsee Nadymin kunnallispiirin pohjoisosissa Obinlahden itärannalla Tazin niemimaalla. Taajaman tärkein yritys on valtiollinen Gasprom, jonka vastuulla on lähistöllä sijaitsevan, Venäjän 2. suurimmaksi ja maailman 5. suurimmaksi mainitun Jamburgin kaasukentän hyödyntäminen.[5] Lähistöllä on muitakin kaasu- ja öljykenttiä; osittain myös Obinlahden alla.[6][7]

Asuinparakkeja Jamburgin taajaman alkuvaihessa vuonna 1986. Kuva on ilmeisesti otettu ennen YIT:n toimittamaa Jamburgin vanhempaa suomalaista parakkikylää.
Ortodoksinen kirkko Jamburgissa

Jamburg sijaitsee linnuntietä 220 kilometriä Jamalin Nenetsian suurimpiin kaupunkeihin kuuluvasta Novyi Urengoista pohjoiseen ja 390 kilometriä pääkaupunki Salehardista koilliseen.[8]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamburgin seudun kaasuntuotannolla ja asutuksella on vuosikymmenten historia. Maaliskuussa 1958 piirikunnan pääkaupungissa Salehardissa perustettiin tutkimusretkikunta selvittämään akateemikko I.M. Gubginan arvio öljyn ja maakaasun esiintymisestä nykyisen Jamalin Nenetsian alueelta. Huhtikuussa 1965 Tazin kylän (nykyinen Tazovskin taajama?) lähistölle porattu koereikä purki maakaasua yli 1 miljoonan kuutiometrin päivävauhdilla. Tarkovskin maakaasukenttä oli ensimmäinen arktisen alueen ja Jamalin-Nenetsian maakaasulöytö. Vuoden 1969 elokuussa Tazin kaasulöydön tehnyt tutkimusretkikunta löysi Jamburgin alueelta valtavan kaasukondensaattia sisältävän esiintymän poraaja V. Romanovan johdolla. Tästä sai alkunsa Jamburgin saagaksikin mainittu kehitys, jonka tuloksena alueella on nykyään Venäjän 2. suurin kaasuntuotantoalue.[2][5]

Lokakuussa 1980 ensimmäinen maastoajoneuvoin kulkeva ajoneuvokaravaani saapui alueelle; tätä ennen oli tehty 400 kilometriä uutta tietä. Mukana saapui tuotantoporauksia valmisteleva johtoryhmä Nadymgazpromista, jonka seuraaja on nykyinen Gazprom dobytša Nadym (suom. Gaspromin Nadymin kaivosyhtiö).[2]

Jamburgin taajama perustettiin virallisesti vuonna 1982.[2][1]

Jamburgin asutushistoriassa ja nimistössä näkyy suomalaisten vaikutus. Aikoinaan, tiiviiden neuvottelujen jälkeen rakennusyhtiö YIT solmi kaupat maaliskuussa 1986 ja toimitti Jamburgiin Gaspromin tilaamat asuinparakit 9000 hengelle. Jamburgin komennuskylän rakentamiseksi vietiin kaksi laivalastillista rakennustarvikkeita ja neljä asennusvalvojien asuinparakkia perille jo kesän 1986 avomerikaudella. Seuraavana kesänä Suomesta, lähinnä Porin Mäntyluodon satamasta vietiin 24 laivallista rahtia ensin Skandinavian ympäri Murmanskiin tullattavaksi, jonka jälkeen Karanmeren kautta Obinlahdelle. Lastien kuljetuksesta vastasivat Murmanskin ja Mustameren laivaston alukset. Lastit piti tuolloin purkaa Obinlahdella ja viedä matalamman syväyksen jokialuksilla Jamburgin satamaan.[9] Nykyisin tämän parakkikylän alue tunnetaan Jamburgin Vanhana suomalaisena (Staryi finski) asuinalueena. Taajamassa on myös uutena suomalaisena tunnettu asuinalue (ven. Новый финский жилой комплекс, Novyi finski žiloi kompleks).[4]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nadimin kunnallispiirin väestötilastoissa Jamburgin kaasuntuotantotaajaman vuoden 2010 asukasluku oli 0 henkeä, mutta taajaman työntekijöiden määräksi kunnallispiiri ilmoitti 13418 henkeä.[10] Kaasuntuotantotaajaman asukkaat koostuvat tyypillisesti ehkä kuukauden kerrallaan paikalla olevista kausityöntekijöistä, jotka asuvat perheineen vuorokuukaudet muilla paikkakunnilla. Asukkaita myös lähetetään ankaran kylmän ilmaston ja talven kaamoksen vastapainoksi terveyssyistä välillä suurempiin kaupunkeihin tai etelään virkistäytymään. Kerrallaan saa taajamassa asua korkeintaan 2 kuukautta. Vuonna 2005 taajama oli mitoitettu enimmillään 14 000 hengelle.[11] Kerrallaan Jamburgissa asuu ja/tai työskentelee siten ehkä 5000-7000 henkeä.

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamburgiin maantie- ja rautatieyhteys tulee Novyi Urengoin kautta; etäisyys rautateitse on 246 km. Novyi Urengoista pääsee edelleen Gubkinskiin, Nojabrskiin ja muun muassa Hanti-Mansian Surgutiin. Jamburgissa on myös lentokenttä ja rahtisatama, joskin Obinlahden mataluuden vuoksi kaupungin satamaan ei pääse syvyykseltään suurimmilla aluksilla täydessä lastissa.[8][12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jamburg Nadymin piirihallinto, nadymregion.ru. Viitattu 28.4.2012. (venäjäksi)
  2. a b c d Gasprom dobytša Jamburg - dotšernjaja kompanija OAO Gasprom - O kompanii - Istorija Gasprom dobytša Jamburg, yamburg.ru. Viitattu 29.4.2012. (venäjäksi)
  3. Jamalo-Nenetski avtonomnyi okryg: Potštovnyje indeksy Viitattu 28.4.2012. (venäjäksi)
  4. a b Vybory Выборы 2012 Nadymin piirihallinto, nadymregion.ru. Viitattu 28.4.2012. (venäjäksi)
  5. a b Jamburgskoje mestoroženije Gasprom dobytša Jamburg, yamburg.ru. Viitattu 28.4.2012. (venäjäksi)
  6. Yamal Megaproject Gasprom, gazprom.com. Viitattu 30.4.2012. (englanniksi)
  7. Yamal Megaproject Gasprom, gazprom.com. Viitattu 30.4.2012. (englanniksi)
  8. a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  9. 9000 hengen komennuskylä ikiroudalle (pdf) Rakennusyhtiö YIT, yit.fi. Viitattu 28.4.2012. (suomeksi)
  10. Население населенных пунктов, расположенных на территории Надымского района, за 2010 год (Nadymin alueella sijaitsevien taajamien väestö vuonna 2010, rar-pakattu Excel-tiedostot 3.1 (asukkaat) ja 3,6.xls (työntekijät) osana kuntapiirin vuoden 2010 tietopakettia (Паспорт населенных пунктов, расположенных на территории Надымского района, за 2010 год)) Nadymin piirihallinto, nadymregion.ru. Viitattu 28.4.2012. (venäjäksi)
  11. Die verbotene Stadt 2005-03-26. Die Welt, welt.de. Viitattu 28.4.2012. (saksaksi)
  12. Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]