Jackie Robinson
Jack Roosevelt "Jackie" Robinson (31. tammikuuta 1919 – 24. lokakuuta 1972) oli yhdysvaltalainen baseballpelaaja.[1] Hänestä tuli ensimmäinen modernin aikakauden afroamerikkalainen Major League -pelaaja vuonna 1947, jolloin hän aloitti uransa Brooklyn Dodgersissa (veljekset Moses Fleetwood Walker ja Wadley Walker pelasivat liigassa 1880-luvulla). Hän oli mukana voittamassa joukkuuen ensimmäistä World Series-mestaruutta vuonna 1955, ja vaikutti samassa joukkueessa aina vetäytymiseensä vuonna 1956.
Toisena pesämiehenä maineeseen noussut Robinson oli kuusinkertainen All-Star-pelaaja. Hän oli myös National Leaguen Rookie of the Year (1947) ja Most Valuable Player (1949).
Robinson oli toisen maailmansodan veteraani. Hän esitti vuonna 1950 itseään elämäkertaelokuvassa The Jackie Robinson Story. Hän voitti paitsi paikan Baseball Hall of Famessa, myös Kongressin kultamitalin ja Presidentin vapaudenmitalin.
Robinson kuoli diabeteksen ja sydänvaivojen seurauksena ollessaan vasta viidenkymmenenkolmen. MLB jäädytti hänen numeronsa (42) hänen debyyttinsä 50-vuotispäivänä 15. huhtikuuta 1997. Vuodesta 2004 alkaen MLB on juhlistanut 15. huhtikuuta nimeämällä sen Jackie Robinson päiväksi. Vuodesta 2007 ovat kaikkien joukkueiden pelaajat saaneet käyttää tuona päivänä numeroa 42, joka muina päivinä on jäädytetty koko liigassa.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Jackie Robinson baseball-reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 28.7.2012. (englanniksi)
