Itä-Aasian historia
Kiinassa ensimmäiset neoliittiset kulttuurit muotoutuivat noin 8000 ekr. Riisiä alettiin viljellä noin 5000 ekr. Myöhäisneoliittisella kaudella Keltaisenjoen uoma siirtyi kaksi kertaa. Laajoja alueita Aasiassa hallinneen Kublai-kaanin joukot valtasivat Pohjois-Kiinan 1260 ja lopun osan Kiinasta 1279. Kiinan keisarikunta oli laajimmillaan kolmen mahdikkaan keisarin aikana. Nämä Kolme keisaria olivat Kangxi (1662-1722), Yongzheng (1722-1735) ja Qianlong (1735-1796). Tuona aikana Kiina ulottui Taiwaniin ja Sinkiangiin saakka.[1]
Japanissa varhaisin asutus alkoi 12500 vuotta sitten. Tuosta ajasta 400 ekr saakka kestäneen Jōmon-kauden aikana Japanissa elettiin enimmäkseen metsästäjä-keräilijöinä, vaikka kauden lopulla aletiin viljellä joitakin kasveja. Riisin viljely levisi Kiinasta Korean niemimaalle noin 300 ekr. Japanin Yayoi-kauden aikana Manner-Aasiasta siirtyi väestöä Japaniin merkittäviä määriä. Kiinan vaikutus ulottui Han-dynastian aikana Bohainmerellä sijaitsevalle Bohainlahdelle ja Korean niemimaalle, missä kiinalaisilla oli neljä vartioasemaa. Noista vartioasemista käsin muodostettiin yhteyksiä Japaniin. Japanilla puolestaan oli vaikutusta Kiinan esinekulttuuriin. Kirjoitustaito levisi Kiinasta Korean niemimaan kautta Japaniin noin 500 jkr.[2]
Itä-Aaian kulttuuriin ovat vaikuttaneet uskonnot, Kiinassa buddhalaisuus, taolaisuus ja kungfutselaisuus, Japanissa zenbuddhalaisuus ja šintolaisuus. Lisäksi itäaasialaiseen kulttuuriin on vaikuttanut näkemys luonnon ja taivaankappaleiden yhteydestä. Varhaisimmat tiedot Kiinan keisarillisista puutarhoista ovat Han-dynastian ajalta, noin 200 ekr. Tunnetuimpia zenpuutarhoja Japanissa ovat olleet eräät 1300-luvun ja 1500-luvun puutarhat.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Alison Bailey, Ronald G. Kappale, Peter Newille-Hadley, A. G. Roberts, Nancy S. Steinhrdt: Kiina, s. 80, 102, 110. Suomentanut Tuija Tuomaala. Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-39582.
- ↑ Sheena Coupe: Ihmisen suku, Mayoista maoreihin, s. 124-128. Suomentanut Ritva Forslund, Eija Kämäräinen, Raimo Salminen, Juha Valste. WSOY, 1995. ISBN 951-0-18782-8.
- ↑ Reija Heiskanen, Ella Räty, Hanna Tajakka, Heli Virkkunen: Piha ja puutarha, Suunnittelu ja perustaminen, s. 20-21. Weilin+Göös, 2006. ISBN 951-0-30988-5.