Yhdistyneen kuningaskunnan vallanperimyslaki

Wikipedia
Ohjattu sivulta Ison-Britannian vallanperimyslaki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yhdistyneen kuningaskunnan vallanperimyslaki (engl. Act of Settlement 1701) vuodelta 1701 on laki, joka määrittelee, miten päätetään kuka nousee Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kansainyhteisömaan valtionpäämieheksi. Se on osa Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden Kansainyhteisön jäsenmaiden perustuslakia.

Laki hyväksyttiin Englannin parlamentissa Vilhelm III Oranialaisen ollessa kuninkaana. Hän ja edesmennyt vaimonsa Maria II olivat lapsettomia, joten kruunun oli määrä siirtyä seuraavaksi Marian sisarelle Annalle. Annan viimeinen henkiin jäänyt lapsi kuoli vuonna 1700, ja oli epätodennäköistä että hän saisi enempää lapsia. Tuolloisen perustuslain mukaan vallanperimys päättyi Mariaan ja Annaan, joten tarvittiin uusi laki, joka huolehtisi siitä että seuraavakin hallitsija olisi vakaumukseltaan protestantti ja torjuisi syrjäytetyn Jaakko II:n ja hänen poikansa haaveet vallasta.

Uuden lain mukaan valta menisi Hannover-suvun prinsessalle Sofialle, joka oli Jaakko I:n lapsenlapsi, ja sellaisille hänen jälkeläisilleen, jotka eivät olleet katolisia eivätkä naimisissa katolisen kanssa. Lisäksi laki määritteli että on parlamentin asia päättää vallanperijästä, ei hallitsevan monarkin.

Tämä laki johti Skotlannin kuningaskunnan liittämiseen Englantiin ja Walesiin. Skotlannin parlamentti ei ollut tyytyväinen siihen, vaan vahvisti oman lain, joka antoi Skotlannille oikeuden valita eri seuraaja Skotlannin kuningatar Annalle. Tästä seurasi että Englannin parlamentti totesi että parlamentit ja valtiot on yhdistettävä ennen kuin kuningatar Anna kuolisi.

Nykyisin laista ja etenkin sen katolisuus-pykälästä käydään keskustelua. Englannin katolinen arkkipiispa on huomauttanut, että on outoa, että Prinssi William saa naida hindun tai muslimin muttei perienglantilaista katolista.

2011 perimysjärjestystä ehdotettiin muutettavaksi niin, että esikoinen perii aina huolimatta sukupuolesta. Lisäksi katolilaisen kanssa avioituminen ei enää poistaisi kruununperimyksestä. Katolinen ei kuitenkaan edelleenkään voisi olla Britannian monarkki.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]