Iso-Lumperoinen
| Iso-Lumperoinen | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Keski-Suomi |
| Kunnat | Saarijärvi |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Saarijärven alue|Saarijärven alue (14.61) |
| Tulo-uomat |
Pyhäkoski Pyhäjärvestä, Hornanpuro |
| Laskujoki | Mustjoki Pieni-Lumperoiseen |
| Järvinumero | 14.614.1.012 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 117,5 m [1] |
| Pituus | 3,5 km [1] |
| Leveys | 1,5 km [1] |
| Rantaviiva | 10,754 km [2] |
| Pinta-ala | 3,23605 km² [2] |
| Tilavuus | 0,0255722 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 7,9 m [2] |
| Suurin syvyys | 21 m [2] |
| Saaria | ei saaria |
 Iso-Lumperoinen |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Iso-Lumperoinen on Keski-Suomessa Saarijärvellä kirkonkylän lähellä sijaitseva järvi. Jyväskylä sijaitsee 55 kilometriä eteläkaakkoon.[1][2]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iso-Lumperoinen on 3,5 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 324 hehtaaria eli 3,2 neliökilometriä. Järvi on muodostunut kahden kannaksen väliin, joista Koskeniemi on nimestään huolimatta yläpuolinen Pyhäjärvestä erottava kannas ja Honkaniemi on samoin alapuolinen Pieni-Lumperoisesta erottava kannas. Rantojen korkeusvaihtelut ovat suurehkot, sillä pohjoispuolella kohoavat Riihivuori, Riihilamminmäki ja Vuosmäki noin 180 metrin korkeuteen, ja kaakkoispuolen Koskeniemellä 160 metrin korkeuteen. Mäet ovat metsämaata, joiden välissä sijaitsee alavia peltomaita. Järvi on selkeäpiirteinen, mutta eteläpäässä pieni niemimaa jakaa sen Vihilahteen ja Eerolanlahteen. Pohjoisessa sijaitsee vielä leveä Sievälänlahti.[1][2][3][4]
Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven pohja on epätasainen ja siinä on useita syvänteitä. Monet syvänteet ovat yli 15 metriä syviä ja järven syvin kohta sijaitsee pienialaisessa ja järven eteläosassa sijaitsevassa noin 21 metrin syvänteessä [5]. Järven tilavuudeksi on määritetty 25,57 miljoonaa kuutiometriä ja sen keskisyvyydeksi on saatu 7,9 metriä. Järvessä ei ole kartan mukaan saaria.[1][2]
Iso-Lumperoisen rannat ovat suurelta osin kulttuurimaisemaa. Järven rantaviivan pituus on 10,8 kilometriä. Järven laskujoen Mustjoen ympäristössä sijaitsee Heikkilänmutkan kulmakunta, itärannalla Pyhäkosken harvaan asuttu kulmakunta ja eteläpäässä Rahkolankylä. Järven ympäri kulkee maantiet, joita ovat yhdystiet 6510, 16845 ja Pyhäkosken kautta kulkeva kylätie. Tiet ylittävät Mustjoen ja Pyhäkosken lyhyitä siltoja myöten.[1][2]
Säännöstely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarijärven laskujoessa Leuhunjoessa toimii Leuhunkosken vesivoimalaitos. Sen toiminta nostaa Saarijärven, Pieni-Lumperoisen ja Suuri-Lumperoisen vedenpintoja samalle korkeudelle 117,5 metriä mpy. Vedenpinnan säännöstelyrajat on määrätty 115,76 metrin ja 118,36 metrin välille. Säännöstelyn vuoksi Mustjoki on tulvinut tasaiseksi virtaavaksi joeksi ja Pyhäkoski keskijuoksulle asti muodostaen uomaan jokisaaren. Säännöstelyn lupaehtoja on muutettu niin, että kevättulvien aikana vedenpintaa voidaan pitää 10 senttimetriä ylempänä kuin muuten.[1][6]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1766–1805 julkaistuissa rekognosointikartoissa järven nimi on kirjoitettu ”Iso Lumberoinen” ja sen laskujoki ”MustaIoki”. Vihilahden nimi on ”Paskolax” ja Erolanlahti ”Kotilax”. Järvi oli metsäjärvi, jonka eteläosissa näkyy niittyjä merkitsevää väritystä. Vain Pieni-Lumperoisen kannaksella on maatiloja.[7]
Vuoden 1966 peruskartassa näkyy, kuin järven rantamaisemat ovat säilyneet lähes samanlaisina vielä vuoden 1998 kartassa. Sinä aikana on järven koillispuolelle rakennettu Pyhäkoskesta kylätie yhdystielle 6510 ja muutama rantojen pienialainen peltopalsta metsitetty. Viimeisen kartan jälkeen on tilalle raivattu uutta peltomaata saman verran.[8][9][10]
Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Saarijärven reitin valuma-alueen (14.6) Saarijärven alue|Saarijärven alueella (14.61), jonka Saarijärven–Lumperoisten alueeseen (14.614) järvi kuuluu. Yläpuolinen järvi Pyhäjärvi laskee Pyhäkoskessa Iso-Lumperoisen itärantaan, mutta joessa on vedenvirtausta säätelevä pohjapato. Järvillä on korkeuseroa noin 2,5 metriä. Pohjoisesta laskee pieni Hornanpuro Riihilamminmäen takaa. Sen valuma-alueella sijaitsevat Riihilampi, Riuttalampi ja Polkulampi. Iso-Lumperoinen laskee Mustjokea myöten Pieni-Lumperoiseen, josta on salmiyhteys länteen Saarijärveen.[1][11]
Iso-Lumperoinen on kahdeksanneksi laajin Saarijärven 241:stä vähintään hehtaarin laajuisesta järvestä tai lammesta.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Iso-Lumperoinen, Saarijärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 31.5.2023.
- ↑ a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 31.5.2023.
- ↑ Iso-Lumperoinen, Saarijärvi (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 31.5.2023.
- ↑ Iso-Lumperoinen, Saarijärvi (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 31.5.2023.
- ↑ Järven syvin kohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 31.5.2023.
- ↑ Saarijärven säännöstely on muuttumassa, myös lupaehtoja tarkistetaan (Keski-Suomen ELY-keskus) Ely-keskus.fi. 3.6.2014. ELY-Keskus. Arkistoitu 1.10.2021. Viitattu 28.9.2021.
- ↑ Saarijärvi (Rekognosointikartat 1776-1805) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 1.6.2023.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2244 07 Saarijärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1966. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 1.6.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2244 07 Saarijärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1984. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 1.6.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2244 07 Saarijärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1998. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 1.6.2023)
- ↑ Iso-Lumperoinen (14.614.1.012) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 31.5.2023.
- ↑ Saarijärvi (kunta). Järviwiki. Viitattu 28.9.2021.
