Imre Thököly
| Imre Thököly | |
|---|---|
 | |
| Transsilvanian ruhtinas | |
| Valtakausi | 22. syyskuuta 1690 – 25. lokakuuta 1690 |
| Kruunajaiset | Mihály II Apafi |
| Edeltäjä | Ferenc II Rákóczi |
| Syntynyt |
25. syyskuuta 1657 Kežmarok, Unkarin kuningaskunta |
| Kuollut |
13. syyskuuta 1705 (47 vuotta) İzmit, Osmanien valtakunta |
| Puoliso | Ilona Zrínyi |
| Lapset | Erzsébet |
| Suku | Thököly |
| Isä | István Thököly |
| Äiti | Mária Gyulaffy |
| Uskonto | luterilainen |
| Nimikirjoitus |
 |
Imre Thököly (25. syyskuuta 1657 – 13. syyskuuta 1705) oli unkarilainen kapinajohtaja, joka soti maata hallinneita Habsburgeja vastaan. Thököly ja niin sanotut kurutsit olivat aluksi menestyksekkäitä ja he saivat tukea Osmanien valtakunnalta. Turkkilaisten kärsittyä tappion Wienin taistelussa vuonna 1683 myös Thököly menetti kuitenkin pian valtansa ja hän eli myöhemmin maanpaossa Turkissa.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Imre Thököly syntyi Kežmarokissa nykyisessä Slovakiassa 25. syyskuuta 1657.[1] Thökölyn yläunkarilainen suurmaanomistajasuku oli uskonnolliselta taustaltaan kalvinilainen. Tyytymättömyys Unkaria hallinneisiin Habsburgeihin oli kasvanut 1600-luvun jälkipuoliskolla ja vuonna 1670 joukko unkarilaisia salaliittolaisia oli nostattanut kapinan Ylä-Unkarissa Ferenc I Rákóczin johdolla. Kapina kukistettiin kuitenkin nopeasti ja joukko sen johtajia teloitettiin.[2] Teloitettujen joukossa oli myös Imre Thökölyn isä, ja Imre pakeni Transilvaniaan.[1]
Habsburgien vastaisen salaliiton paljastumista seurasi laajemmat vainot Unkarissa, jotka kohdistuivat erityisen ankarasti protestantteihin. Osa aatelista menetti tilansa ja heitä muutti Transsilvanian puolelle rajaa. Samalla heihin liittyi lainsuojattomia haiduja. Nämä joukot tulivat sittemmin tunnetuksi kurutseina ja he alkoivat järjestää vuodesta 1672 hyökkäyksiä Unkariin.[2]
Thököly kurutsien johtajana ja Ylä-Unkarin ruhtinaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuolloin 19-vuotias Thököly nousi kurutsien johtoon vuonna 1678. Thököly muovasi kurutseista 20 000:n miehen tehokkaan sotajoukon ja parin vuoden aikana heidän onnistui vallata Ylä-Unkari Habsburgien kannattajilta eli labantseilta. Hän meni myös naimisiin Ferenc I Rákócziin lesken Ilona Zrínyin kanssa ja sai näin hallintaansa Rákóczien suvun huomattavan maaomaisuuden. Vuonna 1682 Thököly valittiin Ylä-Unkarin ruhtinaaksi. Tukea hallinnolleen hän etsi ensin Ranskasta ja Puolasta, mutta joutui lopulta kääntymään Osmanien valtakunnan puoleen. Osmanien sulttaani tarjosi hänelle jopa Unkarin kuninkaan titteliä, josta Thököly kuitenkin kieltäytyi.
Habsburgien asemaa uhkasivat tällä välin unkarilaisten lisäksi monet muut tekijät. Ranska liitti itseensä Strasbourgin vuonna 1681 ja Kara Mustafa paššan huhuttiin valmistelevan sotaretkeä Itävaltaa vastaan. Asemansa vakauttaakseen keisari Leopold I lupasi Sopronin valtiopäivillä vuonna 1681 kunnioittaa protestanttien oikeuksia ja Unkarin lakeja. Thökölyn kanssa solmittiin lyhytikäiseksi jäänyt aselepo.[2]
Turkkilaisten tappio ja Thökölyn myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osmanien valtakunnassa unkrailaisten menestys oli vakuuttanut turkkilaiset Habsburgien kukistamisen mahdollisuudesta. Keväällä 1683 Kara Mustafa pašša johti 100 000 miehen armeijan pitkin Tonavaa kohti Wieniä Itävallassa. Thököly jatkoi tällä välin omia sotatoimiaan Habsburgeja vastaan, mutta ei osallistunut turkkilaisten päähyökkäykseen. Thököly uskoi turkkilaisten voittavan yksinkin ja heidän voittonsa jälkeen Unkarista tehtäisiin osmanien vasallivaltio Thökölyn alaisuudessa. Habsburgit saivat kuitenkin tukea Puolan Juhana III Sobieskilta, sekä Baijerin ja Saksin vaaliruhtinailta. Liittouma voitti turkkilaiset Wienin taistelussa 12. syyskuuta 1683. Wienissä saavutetun voiton jälkeen Leopold päätti edelleen vapauttaa Unkarin turkkilaisten hallinnasta. Thököly menetti nopeasti kannatustaan ja monet kurutsit loikkasivat Habsburgien puolelle.
Vuomnna 1688 kukistui viimeinen Thökölyn kannattajien hallussaan pitämä Munkácsin linna, jonka puolustusta Thökölyn vaimo Ilona oli johtanut. Lopulta Imre ja Ilona päätyoivät maanpakolaisiksi Osmanien valtakuntaan.[2] Turkkilaiset tekivät vielä hetkellisesti Thökölystä Transilvanian ruhtinaan vuonna 1690[1], mutta turkkilaisvalta Unkarissa päättyi lopullisesti Karlowitzin rauhaan vuonna 1699.[2] Thököly kuoli İzmitissä 13. syyskuuta 1705.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
