Ilmari Huitti

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ilmari Huitti (6. marraskuuta 1897, Pyhäjärvi Ul. – 6. joulukuuta 1960) oli suomalainen taidemaalari.

Huitin vanhemmat olivat kauppias Kaarle Huitti ja Josefina o.s. Oila. Hän opiskeli maalausta Alpo Sailon johdolla 1914 ja kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun 1915-1917.

Huitti osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosina 1917, 1918, 1920, 1926, 1928, 1930 ja 1933. Hän osallistui myös kansainvälisiin näyttelyihin Amsterdamissa ja Antwerpenissä vuonna 1931. Huitin realististen maalausten aihepiirinä oli usein hänen kotikylänsä Karkkilan Vaskijärvi ja sen ihmiset. Hän oli myös lahjakas muotokuvamaalari.[1]

Huitti keräsi vanhaa talonpoikaisesineistöä ja säilytti Vaskijärven ja Lopen taloista keräämiään kokoelmia Vaskijärven Myllymäen entisessä torpassa. Hän siirsi myös kolme vanhaa aittarakennusta torpan viereen ja rakensi paikalle myös itselleen asunnoksi Aittamäki nimisen talon vuonna 1951. Huitin kuoleman varsinainen torpparakennus purettiin ja Huitin kokoelmat siirrettiin Karkkilan-Högforsin työläismuseoon. Huitin paikalle siirtämät aittarakennukset ovat kuitenkin edelleen jäljellä.[2]

Huitti seurusteli 1930-luvulla helsinkiläisen seurapiirikaunottaren Marita Kaliman (1915-1978) kanssa. Kalima julkaisi 1940 romaanin Uusi koti jossa kuvattiin tätä päättynyttä suhdetta romaanin päähenkilöiden Simo Haikan (Ilmari Huitti) ja Kaari Rantalan (Marita Kalima) kautta. Marita Kalima joka oli kielentutkija Jalo Kaliman tytär ja teatterinjohtaja Eino Kaliman veljentytär meni myöhemmin naimisiin Pekka Niemeläisen kanssa ja piti yhdessä miehensä kanssa naisten kappaliikettä Helsingin Bulevardilla.[3]

Huitti testamenttasi Karkkilan Vaskijärvellä sijainneen huvilansa Aleksis Kiven Seuralle kirjailijoiden lomanviettopaikaksi. Kirjailija Veijo Meri vietti perheineen kesän 1961 tällä huvilalla ja Ilmari Huitista kuulemiensa kertomusten perusteella hän loi taiteilija Otto Kukkakosken henkilöhahmon valmisteilla olleeseen romaaniinsa Peiliin piirretty nainen. Meri sai aiheen romaaniinsa löydettyään huvilan ullakolta Marita Kaliman Huitille lähettämiä kirjeitä ja Kalima esiintyi romaanissa Kaarina Hallakorven nimellä.[4]

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Kuvataiteilijamatrikkeli
  2. ↑ Huitin aitat
  3. ↑ Juhani Silván: Karkkilalaista paikalliskirjallisuutta. Karkkilan Kotiseutuyhdistys ry:n jäsenlehti n:o 10 Joulukuu 2003 s. 9-10
  4. ↑ Veijo Meren elämäkerta Kansallisbiografiassa

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • J. G. Könnäri: Joutavia juttuja. 1959 (Ilmari Huitti kertoo töistään)
  • Pentti Mäensyrjä: Sielupensseli : romaaninomainen näkemys taidemaalari Ilmari Huitin originellista elämästä. Karkkilan kulttuuriyhdistys Lyyti ry. 1984
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Huitti
Henkilökohtaiset työkalut