Ikaridiini
| Ikaridiini | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Butan-2-yyli-2-(2-hydroksietyyli)piperidiini-1-karboksylaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCC(C)OC(=O)N1CCCCC1CCO |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C12H23NO3 |
| Moolimassa | 229,314 g/mol |
| Sulamispiste | −170 °C[1] |
| Kiehumispiste | 272 °C[1] |
| Tiheys | 1,04 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Veteen 8,6 g/l (20 °C)[1] |
Ikaridiini (C12H23NO3) eli pikaridiini on piperidiinijohdannaisiin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää esimerkiksi hyttysten ja punkkien karkottamiseen.
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa ikaridiini on väritöntä nestettä. Yhdiste liukenee hieman veteen ja erittäin hyvin orgaanisiin liuottimiin. Ikaridiinissa on kaksi stereokeskusta, joten sillä on neljä enantiomeeriä. Tehokkain on (1R,2S)-enantiomeeri. Aine vaikuttaa muun muassa hyttysten ja punkkien hajureseptoriproteiineihin. Tällöin ne eivät kykene havaitsemaan houkuttelevia hajuaineita, kuten maitohappoa.[1][2][3][4][5]
Ikaridiinia käytetään muun muassa voiteena tai suihkeena. Sen teho hyttysiin on verrattavissa dietyylitoluamidin tehoon, mutta punkkeihin se tehoaa heikommin. Sitä käytetään kaikkien isomeerien seoksena.[1][2][3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Robert Krieger: Hayes' Handbook of Pesticide Toxicology, Vol. 1, s. 2219–2226. Academic Press, 2010. ISBN 978-0-12-3744481-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.8.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Michael C.D. Fürst, Anna S. Pirzer & Markus R. Heinrich: Antiparasitics (PC), Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2018.
- ↑ a b Alimuddin Zumla, Ronald H. Behrens, Ziad Memish: Travel Medicine, s. 666. Elsevier, 2012. ISBN 978-1-4557-4898-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.8.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Mustapha Debboun, Stephen P. Frances, Daniel Strickman: Insect Repellents Handbook, s. 233–234. CRC Press, 2015. ISBN 978-1-4665-5355-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.8.2021). (englanniksi)
- ↑ Christina E. Drakou et al.: The crystal structure of the AgamOBP1•Icaridin complex reveals alternative binding modes and stereo-selective repellent recognition. Cellular and Molecular Life Sciences, 2017, 74. vsk, s. 319–338. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.8.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- PubChem: Icaridin (englanniksi)
- DrugBank: Icaridin (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Icaridin (englanniksi)
- ChemBlink: Icaridin (englanniksi)