Huhuilijatinami

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Huhuilijatinami
Crypturellus undulatus.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Tinamilinnut Tinamiformes
Heimo: Tinamit Tinamidae
Suku: Ruskotinamit Crypturellus
Laji: undulatus
Kaksiosainen nimi
Crypturellus undulatus
(Temminck, 1815)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Huhuilijatinami Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Huhuilijatinami Commonsissa

Huhuilijatinami (Crypturellus undulatus) on Etelä-Amerikassa elävä ruskotinamien sukuun kuuluva tinamilintu. Huhuilijatinamiparit ja perheparvet voivat kommunikoida keskenään viheltävillä äänillä.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 28 cm. Lajin sukupuolet ovat samannäköiset ja höyhenistö on vahvasti poikkijuovainen.[2] Huhuilijatinamin yläosa on harmaanruskea, pyrstö mustanharmaa. Huhuilijatinamilla on valkoiset posket ja harmaa kurkku, jossa on valkoisia täpliä. Lajin jalat ovat kellahtavanvihreät.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia tavataan itä- ja etelä-Kolumbiassa, etelä-Venezuelassa, lounais-Guyanassa, itä-Ecuadorissa, Brasilian sademetsävyöhykkeellä, Boliviassa, Paraguayssa ja pohjoisimmassa Argentiinassa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhuilijatinami on paikkalintu, joka viihtyy aarnimetsissä sekä matalassakin pensas- ja tiheikkökasvillisuudessa.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiras parittelee useiden naaraiden kanssa, jotka kulkevat koiraalta toiselle. Pesä on matala maakuoppa, tiheän kasvillisuuden suojassa. Pesässä voi olla usean eri naaraan munimia munia, joita koiras hautoo.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhuilijatinamin ravintoa ovat marjat, hedelmät ja hyönteiset.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Crypturellus undulatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 28.11.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995.