Heikki Kotila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Heikki Tapani Kotila (10. heinäkuuta 1960 Toholampi12. toukokuuta 2010 Helsinki) oli suomalainen pappi, päätoimittaja ja käytännöllisen teologian professori.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Kotila syntyi maanviljelijä Olavi Kotilan ja emäntä Leena Heikkilän perheeseen. Hänen puolisonsa vuodesta 1982 oli erikoissairaanhoitaja, diakonissa Liisa Marjatta Nykänen (1959–2001). Kotila tuli ylioppilaaksi Toholammin lukiosta 1979 ja valmistui teologian kandidaattiksi 1984 Helsingin yliopistosta, filosofian tohtoriksi hän väitteli Cambridgen yliopistossa 1990. Kotila vihittiin papiksi Helsingissä 1984 ja hän sai pappisoikeudet myös Englannin anglikaanisessa kirkossa 1996. pastoraalitutkinnon Kotila suoritti 1991.[1]

Kotila oli seurakuntapappi Helsingissä Hakavuoren, Lauttasaaren ja Töölön seurakunnissa 1984–1987, tutkija Cambridgen yliopistossa 1987–1990, Suomen Akatemian tutkija 1990–1995, Suomen Kirkon Sisälähetysseuran kustannusjohtaja 1994–1997, Helsingin yliopiston dogmatiikan dosentti 1996–2003, Sana-lehden päätoimittaja 1997–2000 ja Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja 2000–2003.[1]

Joensuun yliopiston, myöhemmin Itä-Suomen yliopisto, dogmatiikan dosentti Kotila oli 2000–2010 ja Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori 2003–2010. Hän oli myös Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan varadekaani 2007–2010, Katariina-instituutin johtaja ja Helsingin yliopistokollegion jäsen 2007–2010. Kotilalla oli lisäksi useita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Kirkolliskokouksen jäsen hän oli 2000–2010.[1][2][3]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Memoria mortuorum: Commemoration of the departed in Augustine, 1992
  • Liturgian lähteillä: johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan, 1994 (2000, 2004)
  • Eukaristinen rukous: vanhakirkollinen aineisto lännen kirkkojen uusissa ehtoollisrukouksissa, 1996 (Jari Jolkkosen kanssa)
  • Kirkon poika: Martti Luther tänään , 1996 (O. Vatasen kanssa)
  • Rukoushetkien kirja, 2002 (S. Häyrysen ja O. Vatasen kanssa)
  • Spiritualiteetin käsikirja, 2003 (S. Häyrysen kanssa)
  • Retriitti: tie hiljaisuuteen, 2003
  • Hengellisen ohjauksen kirja, 2006
  • Isä meidän -rukouksesta, 2011 (julkaistu postuumisti)

Toimitustöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuomasmessu, Uskon juhla, 1993
  • Yhteisön ja kirkon uudistuminen, 1994
  • Elämän pyhyys ja ihmisen halu kuolla: puheenvuoroja eutanasiasta, 1995
  • Pieni rukouskirja, 2008 (muiden kanssa)
  • Logos-vuosikirja, 2003–2005 (muiden kanssa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rusama, Jaakko: Heikki Kotila Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 27.8.2012. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 15.4.2024.
  2. Profilen. Heikki Kotila. Att gå in i tystnaden är inte bara vila. Kyrkpressen, 5.10.2000, nro 40, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.4.2024. (ei-vapaa)
  3. Heikkilä, Markku: Muistot. Heikki Kotila. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 15.5.2011. Viitattu 16.4.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]