Suomen Kirkon Sisälähetysseura
| Suomen Kirkon Sisälähetysseura | |
|---|---|
| Perustettu | 1905 |
| Lakkautettu | 2001 |
| Tyyppi | lähetysjärjestö |
| Toimiala | sisälähetystyö |
| Kotipaikka |
Sortavala Pieksämäki Helsinki |
Suomen Kirkon Sisälähetysseura oli vuonna 1905 pastori ja kirjailija Otto Aarnisalon aloitteesta perustettu sisälähetystyötä harjoittava järjestö, jonka tehtävä alun perin oli ylläpitää sairaista, kodittomista lapsista ja köyhistä huolehtivia sekä diakonissoja kouluttavia diakonissalaitoksia[1] ja kirjapainoa.[2][3] Sisälähetysseuran keskustoimisto toimi ensin Sortavalassa, sodan jälkeen Pieksämäellä ja 1960-luvulta lähtien Helsingissä.[4] Vuonna 2001 Suomen Kirkon Sisälähetysseura ja Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliitto yhdistyivät nykyiseksi Kirkkopalvelut-konserniksi.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Kirkon Sisälähetysseura perustettiin 11. huhtikuuta 1905 Helsingin Nikolainkirkon itäisessä sivuhuoneessa. Perustamiskokouksessa olivat mukana kaikki kirkon piispat, huomattavimmat valtiopäivämiespapit ja useita jumaluusopillisen tiedekunnan jäseniä, sekä suurten kristillisten liikkeiden ja herätysliikkeiden edustajia.[5] Otto Aarnisalo valittiin väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi, ja virka vakinaistettiin 1907.[6] Sisälähetysseuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Savonlinnan tuomiokapitulin asessori Aleksander Auvinen.
Sisälähetysseura hankki 27. huhtikuuta 1905 Sortavalan Evankelisen Seuran Liikolan diakonissalaitoksen ja siihen sisältyvän kirjapainon omistukseensa 164 590 markan kauppahinnalla.[7][8]
Vuonna 1952 Sisälähetysseura perusti Pieksämäen maalaiskuntaan Vaalijalan keskuslaitoksen, jossa oli 1970-luvulla yli 600 hoitopaikkaa ja yli 400 työntekijää. Laitokseen kuuluvia rakennuksia alkoi suunnitella arkkitehti Yrjö Lindegren, ja hänen kuoltuaan työtä jatkoi arkkitehti Aulis Blomstedt. Vaalijalan keskuslaitos siirtyi vuonna 1975 Kuopion ja Mikkelin läänien kuntien muodostamalle kuntainliitolle.[9]
Vuonna 2001 Suomen Kirkon Sisälähetysseura ja Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliitto yhdistyivät nykyiseksi Kirkkopalvelut-konserniksi.[4]
Sisälähetysseuran ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuran sääntöjen ensimmäisen pykälän mukaan: Suomen kirkon Sisälähetysseuran tarkoituksena on Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon piirissä ja sen Kirkkolaissa säädettyyn seurakuntahoitoon likeisimmästi liittyen ja tätä tukien harjoittaa niin sanottua sisälähetystointa.[2]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuran toimintatarkoituksena oli alusta saakka Raamattujen levittäminen, hengellisen kirjallisuuden kustantaminen, diakonissojen kasvattaminen ja diakonissalaitoksien tukeminen.[2][10] Vuoteen 1963 mennessä Sisälähetysseuran Raamattutalossa oli painettu noin kaksi miljoonaa Raamattua ja noin 2,5 miljoonaa Uutta testamenttia.[11]
Sortavalan diakonissalaitoksen rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Sortavalan diakonitarlaitos valmistuttuaan 1907. -
Kuuselan kunnalliskoti. -
Koululan rakennusryhmä, vasemmalla pappila, keskellä koulu, oikealla veistohuone. -
Nurmelan mielisairaala. -
Raamattutalo.
Johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavat henkilöt toimivat Suomen Kirkon Sisälähetysseuran johtajina:[12]
- 1905–1937: Otto Aarnisalo
- 1937–1942: Otto Korpijaakko
- 1942–1946: J. H. Tunkelo
- 1946–1956: Kusti Korhonen
- 1956–1972: Lauri Tuomi
- 1972–1996: Heikki Arantola
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kansanaho, Erkki: Sisälähetys ja diakonia Suomenkirkossa 1800-luvulla, Suomenkirkon sisälähetysseura, Pieksämäki, 1960
- Kansanaho, Erkki: Suomen kirkon sisälähetysseuran historia. Sortavalan aika 1905-1944, Suomen kirkon sisälähetysseura, Pieksämäki, 1964
- Toim. Nikolainen Aimo T., Pirinen Kauko, Simojoki Martti, Sinnemäki Maunu: Kirkko Suomessa, Weilin + Göös Ab, Tapiola, 1968
- Wiren, Edvin: Verraton tie. Diakonian raamatullinen pohja, historiallinen kehitys ja nykyiset työmuodot, Wsoy, Helsinki, 1947
- Sipilä, Jorma: Rakentajapappi Otto Vilho Aarnisalo, Pieksämäki, 1954
- Suomen kirkon Sisälähetysseura: ,Suomen kirkon Sisälähetysseura 1905-1930, Sortavala, 1931
- Toim. Helosvuori Riitta, Koskenvesa Esko, Niemelä Pauli, Veikkola Juhani: Diakonian käsikirja, Kirjaja, Helsinki, 2002, ISBN 951-625-705-4
- Toiviainen, Kalevi: Kirkon kaapin päällä. Sata vuotta – 50 vaikuttajaa. Kirjapaja, 2000. ISBN 951-625-654-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Diakonian käsikirja, s. 296
- ↑ a b c Sipilä, s. 163
- ↑ Suomen kirkon sisälähetysseuran historia, s. 23
- ↑ a b c Sisälähetysseura 100-vuotias (Arkistoitu – Internet Archive) Kirkko ja Kaupunki (2005)
- ↑ Sipilä, s. 158
- ↑ Sipilä, s. 162
- ↑ Sipilä, s. 159
- ↑ Suomen kirkon sisälähetysseuran historia, s. 20, 25, 28
- ↑ Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 153. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976.
- ↑ Suomen kirkon sisälähetysseuran historia, s. 24
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 8, palsta 417. Helsinki: Otava, 1964.
- ↑ Toiviainen 2000, s. 16–17
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sisälähetysseura Kirkkopalvelut-konsernin sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)