Euroopanpähkinäpensas

Wikipedia

Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Pyökkimäiset Fagales
Heimo:	Koivukasvit Betulaceae
Suku:	Pähkinäpensaat Corylus
Laji:	avellana

Kaksiosainen nimi

Corylus avellana
L.

Katso myös

Euroopanpähkinäpensas Wikispeciesissä

Euroopanpähkinäpensas Commonsissa

Euroopanpähkinäpensas eli pähkinäpensas (Corylus avellana) kuuluu koivukasvien heimoon. Pähkinäpensaiden suvun lajeista käytetään toisinaan myös nimeä hasselpähkinä.

Pähkinäpensas on leppien lisäksi ensimmäisiä kevätkukkijoitamme. Se kukkii Etelä-Suomessa aikaisin maalis-huhtikuussa, eli jo selvästi ennen lehtien puhkeamista. Leutoina talvina kukinta voi alkaa jo helmikuun puolella. Pähkinäpensas on tuulipölytteinen, samoin kuin lepät ja koivutkin. Hedenorkot ovat keltaisia, riippuvia. Emikukat ovat pienet ja silmujen suojaamia. Kun kukinnasta on kulunut 5-kuukautta, ovat pähkinät kypsiä. Kypsät pähkinät ovat vaalean ruskeita. Pähkinäpensas tuottaa runsaasti pähkinöitä, vain jos se saa kasvaa valoisalla paikalla, ja sen lähellä on muita pähkinäpensaita, sillä pähkinäpensas on ristipölytteinen. Pähkinäpensas tulee lehteen toukokuun alussa. Lehti on vihreä ja karvainen, ja siinä on terävä nipukka kärjessä. Lehden muoto on samantapainen kuin lehmuksella ja harmaalepällä.

Pähkinäpensas kasvaa ensimmäisinä vuosinaan hitaasti. Vajaan kymmenen vuoden ikäisenä sen kasvu kuitenkin nopeutuu, ja 15–20-vuotiaana se voi olla jo jopa 7–8 metriä korkea pensas. Pähkinäpensas on kuitenkin varsin lyhytikäinen, sillä sen yksi haara elää vain noin 40 vuotta, mutta koska pensas kasvattaa jatkuvasti uusia haaroja, voi koko pensas elää jopa yli 150 vuotta. Keskimmäiset osat pensasta ovat vanhimpia, ja ne kuolevat ensin, mutta pensas kavattaa jatkuvasti reunoilleen uusia taimia.

Pähkinäpensas sietää varjoa kohtuullisesti, mutta kuusettuminen ja varsinkin haavikon ylitiheä kasvusto voivat näännyttää pähkinäpensaiden elinvoiman. Parhaiten ne kasvavat valoisassa, lehtipuuvaltaisessa, ravinteikkaassa rinnemaassa. Pähkinähakki, närhi ja orava levittävät pähkinöitä tehokkaasti. Koska pähkinäpensas varjostaa tehokkaasti, ei juuri mikään muu kasvi kasva sen alla. Ainoastaan sinivuokko viihtyy selvästi kaikista parhaiten pähkinäpensaan alla, ja sen kasvustot ovatkin runsaita alueilla missä esiintyy pähkinäpensasta.

Pähkinäpensasta kasvaa Suomessa vain pääasiassa hemiboreaalisella vyöhykkeellä, eli aivan kapealla kaistaleella etelä ja luonaisrannikollamme. Hemiboreaalinen vyöhyke on lehtimetsävyöhykkeen ja havumetsävyöhykkeen vaihettumisaluetta. Etelämpänä Euroopassa pähkinäpensas kasvaa aina välimeren vuoristoihin ja turkkiin asti .

[muokkaa] Pähkinäpensaan historiaa

Tanskassa pähkinäpensas on kuulunut noin 8500 vuotta sitten eläneen kivikautisen väestön tärkeimpiin ravinnonlähteisiin.

Viljelyn alkuvaiheista on vähän tietoa, mutta tiettävästi ainakin roomalaiset ovat jo viljelleet pähkinäpensasta. Hasselpähkinästä valmistetaan myös paahdettuja suolapähkinöitä, kuten maapähkinöistäkin. Mainittakoon, että 1600-luvulla ahvenanmaalaiset toimittivat pähkinöitä mm. Ruotsin hovin tarpeisiin.

Hasselpähkinästä puristettu öljy on ollut keskiajalla tunnettu ruuanvalmistusöljy, joskaan ei niin merkittävä kuin unikkoöljy tai oliiviöljy. Hasselpähkinän ominaisuuksista Platina sanoo, että ”hasselpähkinä on raaka-aineena lämmin, mutta silti kuiva ja aiheuttaa siksi helposti päänsärkyä”. Platinan mukaan muinaiset kreikkalaiset kutsuivat hasselpähkinää nimellä pontikon.