Hans Christensen
| Hans Christensen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. huhtikuuta 1932 Suojärvi |
| Kuollut | 27. joulukuuta 2017 (85 vuotta) Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1954– |
| Komentajuudet |
Uudenmaan prikaati (1980–1984) YK:n sotilastarkkailijaosaston UNTSOn komentaja (1990-1992) |
| Sotilasarvo | Kenraalimajuri |
Hans Henrik Sweijstrup Christensen (4. huhtikuuta 1932 Suojärvi – 27. joulukuuta 2017 Helsinki)[1] oli suomalainen kenraalimajuri.[2]
Christensenin vanhemmat olivat liikemies Harry Christensen ja opettaja Anna Vairinen, hänen puolisonsa vuodesta 1957 oli Marja-Leena Simelius. Christensen kirjoitti ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta 1953, suoritti Kadettikoulun 1956, opiskeli Sotakorkeakoulun Maasotalinjalla 1963–1965, maanpuolustuskurssin 1975 ja ylimmän johdon kurssin 1988.
Hän toimi opetusupseerina RUKssa 1958–1960 ja PstK/RUK:n päällikkönä 1961–1962, toimistoupseerina Pääesikunnassa 1962–1963. Vuosina 1965–1967 hän toimi vanhempana toimistoupseerina Puolustusministeriössä ja 1967–1968 sekä 1972–1973 toimistoesiupseerina Pääesikunnan tiedotusosastolla. 1969–1972 Christensen toimi sotilas-, laivasto ja ilmailuasiamiehen apulaisena Lontoossa ja Haagissa. 1974–1975 hän toimi Uudenmaan prikaatin jääkäripataljoonan komentajana, Suomen Belgradin suurlähetystön sotilas-, laivasto- ja ilmailuasiamiehenä 1975–1976, Suomen Wienin suurlähetystön sotilas- ja ilmailuasiamiehenä 1976–1978 sekä Pääesikunnan tiedusteluosaston toimistopäällikkönä 1978–1980 ja ulkomaan osaston päällikkönä 1984–1987, oltuaan Uudenmaan prikaatin komentaja 1980–1984.[2] Christensen oli puolustusministeriön sotilasasiainosaston päällikkö 1987–1990[2] ja YK:n sotilastarkkailijaosaston UNTSOn komentaja 1990-1992[3]–1992[4].
Christensen ylennettiin vänrikiksi 1954, luutnantiksi 1957, yliluutnantiksi 1960, kapteeniksi 1963, majuriksi 1968, everstiluutnantiksi 1973, everstiksi 1980 ja kenraalimajuriksi 1987.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 21.1.2018, s. C 13
- ↑ a b c d Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on. Who's who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 101. Christensen, Hans. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
- ↑ Facta 2001, Täydennysosa 1990, WSOY 1990, s. 229
- ↑ WSOY Iso Tietosanakirja 2. osa, s. 62, WSOY 1995
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]