Hannu Rönkkönen
Hannu Ensio Rönkkönen (1. kesäkuuta 1950 Rantasalmi – 15. joulukuuta 2016 Pukkila) oli suomalainen ekspressionistinen[1] taidemaalari, kuvanveistäjä, kuvataiteilija ja taidegraafikko[2].
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rönkkönen syntyi pienviljelijäperheeseen vanhempinaan Matti Rönkkönen ja Alma Elviira Rönkkönen o.s. Kinnunen[2]. Rönkkösen perhe muutti Pukkilaan Hannun ollessa nelivuotias. Pukkilassa käytyjen koulujen jälkeen Rönkkönen opiskeli Savonlinnan taidelukiossa.[3]
Rönkkönen on omien sanojensa mukaan matkustellut runsaasti ja tämän mahdollistaakseen elättänyt itseään monenlaisilla töillä taulumyynnin ohella.[3] Hän on kertonut työskennelleensä muun muassa viinurina, siivoojana, sairaalatyöntekijänä[4] sekä kommunistisen työväenlehti Tiedonantajan toimittajana[3]. Hän on opiskellut myös eläinten konservointia.[4] Aatteelliselta taustaltaan Rönkkönen pitää itseään kommunistina[3] ja hän on kuvannut 1970-luvun taistolaista aikakauttaan muun muassa dokumenttielokuvassa "Lenin-setä asuu Venäjällä" (1987)[5]. Rönkkösen elämää monivivahteisuudessaan on kuvattu jopa vuoristoratamaiseksi.[4]
Ura ja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hannu Rönkkösen debyytti taiteilijana oli vuonna 1980 Nuorten näyttelyssä Helsingin Taidehallissa.[2] Hänet tunnetaan ekspressionistisista ja usein suurikokoisista teoksistaan. Monet teokset kuvaavat hevosia, kuten Poika ja hevonen (1983) ja Pukkilan Savijoen kylässä sijainnut, vuonna 1995 paljastettu yli 70 m²:n suuruinen, kahta kyntöhevosta kuvannut latomaalaus Kyntäjä.[2][6][7]. "Kyntäjän" lato on sittemmin purettu.[4] Rönkkösen teoksia kuuluu muun muassa Oulun taidemuseon (mm. Pentti Saarikosken muotokuva) ja Helsingin kaupungin taidemuseon (mm. Pentti Linkolan muotokuva) kokoelmiin.[2][4]
Teos Isä (1987) kuvaa taiteilijan isää, Matti Rönkköstä, vähän ennen tämän kuolemaa. Yhteiskuntakriittistä Casimirin teurastamo -teosta on kuvattu jopa legendaariseksi. Rönkkösen muita teoksia ovat muun muassa Omenapuu (1987), Botswana (1989), Muisto Afrikasta (1995), Pellonpää (1996), Dostojevski (1996), Manner (1997), Beckett (1998), Saarikoski ja Minotaurus (1997) ja Kafka (2000). Eräs Rönkkösen viimeisistä teoksista, Yrjö (2002), kuvaa taiteilijan ystävää, pukkilalaista pitäjäneuvos Yrjö Siltalaa.[4]
Uran loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ” | ...mutta kyllähän minä täällä viihdyn. Pukkilalaiset ovat hulluja. | ” |
– Hannu Rönkkönen kesällä 2012[3] | ||
Rönkkönen loukkasi päänsä vakavasti vuonna 2004[4] pudottuaan tikapuilta pää edellä maahan[3]. Tapahtuman jälkeen hän ei ole maalannut. Hänet oli ehditty vammojensa vuoksi loppusijoittaa vanhainkotiin, mutta hän toipui huomattavasti ja jopa avioitui tapahtuman jälkeen. Rönkkösen taiteilijauraa kokonaisuutena yhteenvetänyt, enimmäkseen yksityiskokoelmista koottu, Pukkilan kunnan hänen kunniakseen järjestämä näyttely Retrospektiivi oli esillä Galleria Kohisevassa, Pukkilassa kesällä 2012.[3][4]
Hannu Rönkkönen kuoli tulipalossa kotonaan Pukkilassa joulukuussa 2016. [8][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hynninen, Veli-Matti: Aplodit leijonalle 2. joulukuuta 2002. Loviisan sanomat. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 13. toukokuuta 2007.
- ↑ a b c d e Suomen kuvataiteilijat verkkomatrikkeli: Curriculum Vitae - Hannu Ensio Rönkkönen Suomen taiteilijaseura. Viitattu 13. toukokuuta 2007.
- ↑ a b c d e f g Janne Kallio: Elämän kolhima ekspressionisti. Pukkilan kunta kunnioittaa Hannu Rönkköstä laajalla juhlanäyttelyllä (s. 39) Uusimaan kesälehti. 2012. Porvoo: SLY Paikallislehdet Oy. Viitattu 16.1.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g h Virpi Kallio: Hannun hevoset juoksevat taas Mäntsälä-lehti. 6.7.2012. Viitattu 16.1.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ Lenin-setä asuu Venäjällä (1987) ELONET. 2013. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Viitattu 16.1.2013.
- ↑ Pukkilan kunta: Matkailu - tervetuloa Pukkilaan 2006. Pukkilan kunta. Arkistoitu 4.7.2007. Viitattu 13. toukokuuta 2007.
- ↑ Haavikko, Ritva: Hevonen: taiteessa, runoudessa, historiassa. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 978-951-0-22877-7.
- ↑ Kallio, Virpi: Taiteilijan elämä päättyi tulipaloon. Orimattilan Sanomat, 20.12.2016, s. 2.
- ↑ Pukkilassa kuoli mies rivitalopalossa – palo tukahtui itsestään Ilta-Sanomat. 15.12.2016. Arkistoitu 15.12.2016. Viitattu 15.12.2016.